Torstaimummolassa purettiin tänään viime kerralla tehtyjä ’aarrekarttoja’. Kukin oli siis liimaillut umpimähkäisesti lehdistä leikkelemiään kuvia isolle piirustusarkille. Tekovaihe viime torstaina oli sekin mielenkiintoinen, mutta tänään kukin raotteli kuvista kertoessaan eilistä, huomista ja tätä päiväänsä.
Katselin ’karttaani’, jonka tein silloin hyvin nopeasti välillä toisia autellen. Keskialueella on kolminaisuusikoni, kirjapino, ilmapallo, kaunis teekuppi ja tanssiva pari, vasemmalla meri ja majakkasaari, oikealla metsäinen vuorimaisema ja vielä kesäinen kuva juhlivasta väestä rannalla.
Jollakin mummeleista arkilla oli vain muutama pieni kuva kuin kertomassa niistä harvoista asioista, jotka elämässä enää ovat tärkeitä. Toisessa paperissa oli pelkkää unelmaa, mahdollisimman kaukaista omasta arkitodellisuudesta. Eräs arkki oli ruokakuvia täynnä ja toisen alakulmassa oli hautausmaa.
Olen tehnyt eri vaiheissani vastaavia aarrekarttoja ja tallettanut ne. Jonakin päivänä otan ne kaikki esille ja katson miten aika on elämäni kuvaa muuttanut.
Hassua, tein juuri siskoni kanssa muutama viikko sitten aarrekartat. 🙂 Jätin sen hänen luokseen mutta hyvä idea tuo että säästäisi ne kaikki, näkee mitä on joskus toivonut ja mikä toteutunut tai miten toiveet ovat muuttuneet! 🙂
Kommentin jätti SusannaR · perjantaina 18. tammikuuta @ 07:44
Unelmat elävät aikansa, niin luulen, jokin reuna niitä todentuu, jokin haihtuu tai muuttuu. Luulen, että on tärkeää tunnustaa itselleen jotenkin näkyvällä tavalla unelmansakin. Ne ovat osa itseä! (Nämä meidän aatosten ajoitukset, Susanna, tuntuvat ihanan hilpeiltä!)
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 18. tammikuuta @ 12:03
Muutamia vuosia sitten tein minäkin aarrekartan. Ainakin yksi konkreettinen toive on toteutunut: retki Bengtskärin majakkasaarelle. Retken innoittamana valmistin kotiin palattuani majakkasaaren kalakeiton. Oli hyvää ruumiin ja hengen kulttuuria.
Kommentin jätti Paju · perjantaina 18. tammikuuta @ 16:05
UNELMAT OVAT TÄRKEITÄ. MIELENKIINTOISTA, ETTÄ LÄYTÄÄ AINA UUDELLEEN ITSENSÄ SAMOJEN UNELMIEN PARISTA, VAIKKAKIN JOTKUT MUUTTAVAT MUOTOAAN. SAMA PÄTEE KIRJOIHINKIN¨, SAMAT TEEMAT, SAMAT TEOKSET PUHUTTELEVAT KAHDENKYMMENENKIN VUODEN PÄÄSTÄ.
Kommentin jätti mehtäsielu · perjantaina 18. tammikuuta @ 18:48
Bengtskärin reissu voisi olla todella mahdollinen toteuttaakin, kiva kun muistutit, Paju. Kallioluotojen karuus puhuttelee. Kahdesti olen ollut ulkosaaristossa, ne matkat eivät unohdu.
Olisiko niin, Ani, että meissä ei koskaan jotkut unelmat kuole, vaikka elämä miten murjoisi. Ehkä juuri niissä kuolemattomissa unelmissa ja teemoissa heijastuu jotain jumalallista ja syvää itseämme.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 18. tammikuuta @ 20:36
Hei! Kukkakimppu ja haaste odottavat blogissani!
Kommentin jätti Arru · lauantaina 19. tammikuuta @ 22:41