Vuoden viimeisenä ja pimeimpänä perjantai-iltana Lapsuusmaalla käydessä veli kantoi eteeni sairaalasta tulleen kirjeen. Äidin tutkimustulosten mukana oleva diagnoosi oli karua luettavaa. Ei se yllättänyt, katsoimme vain hiljaa toisiimme. Näinkö siis -?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen pohdimme miten tämä äidille kerrotaan. Sovimme, että toistaiseksi puhutaan lisätutkimuksista leikkausta varten. Lauantaina menimme yhdessä Toisen kanssa äitiä tapaamaan palvelutaloon ja kerroin näin. Äiti kysyi vain rauhallisesti: milloin.

Veli vei äidin aluesairaalaan ilmoitettuna päivänä. Valmistelevien tutkimusten jälkeen soitin osaston ylilääkärille. Kävimme perusteellisen keskustelun tilanteesta ja hoitovaihtoehdoista. Lääkäri sanoi keskustelleensa äidin kanssa. Äiti tuntuu ymmärtävän tilanteen, mutta ei haluaisi leikkausta.

Veli haki äidin kotiin. Kun soitin, äiti kertoi, että oli sairaalassa ja lääkäri selitti mikä hänellä on, mutta hän ei halunnut leikkausta. Minä kysyin ymmärtääkö hän, että sairaus on vakava ja muut hoitovaihtoehdot eivät käy. – Kyllä mie ymmärrän, mie olen valmis.

  • Voimia, halaus.

    Kommentin jätti savisuti · tiistaina 15. tammikuuta @ 00:40

  • Voimia ja valoa matkaamiseen – myös saattelijoille.

    Kommentin jätti Katja · tiistaina 15. tammikuuta @ 11:30

  • Voimia minultakin.

    Kommentin jätti SusannaR · tiistaina 15. tammikuuta @ 11:34

  • Joskus tämä elämä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, kuten tässäkin äitisi tapauksessa. Ensin he kestävät sodan, sitten rakentavat maan ehyeksi, kasvattavat lapset, huolehtivat heistä ja kun kaikki on valmista, tulee sairaudet, ei vain yksi vaan aina vaan uuusia ja uusia koettelemuksia niin äidille kuin kaikille läheisille. Siksi koko pienen sydämeni pohjasta lähetän sinulle, hänelle, heille, kaikille lähellä oleville voimia, siunauksia, valoa. Luin eilen illalla Veikko Huovisen Pojan kuoleman, ja poimin siitä tähän lopetusrunon:

    ” Puiden kevätlehdet ovat kuin
    lukematon joukko kirjeitä
    kaikilla kielillä.
    Ja niiden sisällys on
    rakastakaa toisianne”

    Vaikka juuri nyt ei ole puissa lehtiä, tulee vielä kevät ja kaikki ne puhkeavat kukoistamaan. Antakoon tämä toivo teille voimia tähän päivään. Lämpimin ajatuksin Ani

    Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 16. tammikuuta @ 06:03

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.