Iäkkörouvainyhdistys Kirja & Kahvi saapasti kulttuurinnälkä kurnien Meilahden Taidemuseoon, jossa oleman piti ja olikin Vuoden Nuoren Taiteilijan näyttely. Vaalea hulmuhiuksinen taiteilija Hans-Christian Berg selosti aulan videoesittelyssä taiteellisten pyrkimystensä lähtökohtia. Näyttelyn teokset toimivat juuri nuoren taiteilijan tarkoittamalla tavalla: herättivät ihmettelyä, uteliaisuutta ja lapsenomaista leikinhalua.
Terästä, akryyliä, valot, värit, heijastukset, välke. On aina kiehtovaa yrittää sukeltaa nuoren taiteilijan mielikuvamaailmaan, siihen ideasampoon, josta kumpuaa aihe ja työstettynä lopulta valmis teos. Mitä ikinä luova ihminen ajattelikin, vastaanottaja, katsoja näkee taiteessa kokemusmaailmansa heijastukset ja reagoi usein itselleenkin yllättävästi. Yhteinen taidekokemus antaa lisäksi erilaisia impulsseja kuin yksin, hiljaa katsottu.
Näyttelyn vaikutelmat sulateltiin läheisen Villa Angelican uskomattoman runsaassa ja yksityiskohtia rönsyilevässä salissa kahvin ja teen kera. Kahvilan interiööri oli mainio kontrasti modernille taiteelle – alueen kaunis talviasuinen luonto rauhallisena taustanaan.
Samassa paikassa, Villa Angelicassa, tulee aina käytyä kahvilla kun tuolla talossa käyn näyttelyssä. Näyttelyssä joskus epäjärjestykseen mennet palat sielussa palaavat taas raiteilleen Angelican rauhassa.
Kommentin jätti savisuti · keskiviikkona 9. tammikuuta @ 00:21
Olen käynyt kahvilassa aiemmin vain kesällä. Talvinenkin luonto ympärillä on todella kaunis. Paikka on niin erilainen kuin mikään muu Helsingin lukemattomista kahviloista, että kannattaa käydä kokemassa vaikka ilman taidettakin, mutta yhdistettynä kokemus on mieleenpainuvin. Museossa on talvisaikaan ilmeisesti aika hiljaista syrjäisen sijainnin vuoksi.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 9. tammikuuta @ 11:03
Voi Siskot, laittakaapas tuon elämyspaikan osoite näkyviin maalaisserkkuja varten, joilla myös taiteen ja kahvilan elämysnälkä!
Lumisinterveisin Pabloo
Kommentin jätti Pabloo · keskiviikkona 9. tammikuuta @ 13:15
Pabloolle: Villa Angelica on Tamminiemeä ihan vastapäätä siellä Seurasaaren sillan tuntumassa. Ainakin bussilla 24 pääsee, päätepysäkille ja siitä taidemuseon suuntaan oikealla puolella tietä. Nimellä löytyy netistä, jos google on käytössä. Olen joskus käynyt autollakin, ajanut Munkkiniemen suunnalta Seurasaarta kohti. On tosi elämys!
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 9. tammikuuta @ 13:50
Kuulostaa ihanalta, koko retki! 🙂
Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 9. tammikuuta @ 19:22
Olikin! Naurua ja ilakointia, estetiikkaa ja herkkuja. Ihanaa tyttömäistä räpätystäkin!
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 9. tammikuuta @ 19:32