Eipä ole ehtinyt istahtamaan blogien ääreen kuin lennossa viime aikoina, sen verran vilkasta on ollut sosiaalinen elämä – niinkuin juhla-aikaan hyvin sopii. Paljon kohtaamisten iloa! Ja tätä kotoista maisemaakin valostaa viimein lumiharso. Eilen ihan aurinko säteili talvimatalalta!

Muutama ystävistäni elää vielä työvuosiensa rytmiä, niinpä heitä tapaa harvemmin. Olen huomannut, että kun tapahtuu paljon tapaamisten välillä, on vaara, että pienet hiljaiset sävyt tukehtuvat paljoon puheeseen. On tärkeä saada kertoa, mutta on myös annettava vastaukselle tilaa.

Ystävien kohtaamisessa on tärkeää olla läsnä kokonaisvaltaisesti. Ei ole mukava jäädä toisen kuulumisvyöryn alle. Tunnelmien ja oivallusten yhteinen jakaminen on tärkeää. Keskustelun hapekkuus, ilmavuus toteutuu kuuntelun ja kertomisen vuorovaikutuksessa.

Saarnaan tässä itselleni. Hienovaraisen kuuntelun ammattilaisesta näyttää yllättävän helposti sukeutuvan itsekeskeinen lörppö.

  • Hyvä kun muistutit. Leikkitoverini on tulossa monen vuoden jälkeern käymään. Kolmeakymmentä vuotta ei parissa tunnissa selvitetä. Yritän olla lörpöttelemättä.

    Kommentin jätti Obeesia · torstaina 3. tammikuuta @ 15:01

  • Pitkän tapaamisvälin vaaramomentiksi taitaa usein muodostua päivitettävien asioiden määrä. Kun muistaisi keskittyä kertomisissaan oleelliseen, niin ehkä nousisi halu tavata useamminkin! Hauskoja hetkiä Sinulle leikkitoverin seurassa! 

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 3. tammikuuta @ 15:07

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.