Maailmankuulu valokuvaaja Sally Mann on ainutlaatuinen lajissaan lähinnä aihevalintojensa vuoksi. Amerikassa nousi ensin eettinen myrsky näyttelystä, johon Mann oli kuvannut omia lapsiaan. Myöhemmin Mann on ravistellut näyttelyllä, jossa ruumiiden kuvilla puhutaan kuolemasta. Taidemuseo Tennispalatsin näyttelyssä näitä kohuttuja ja vaikuttavia kuvasarjoja täydentää unenomaisen kaunis sarja maisemia Virginiasta sekä taiteilijan ajatuksista ja työstä kertovat videot.
Sally Mannin lapset Jessie, Emmet ja Virginie ovat äitinsä kameran kohteena niin luonnollisesti kuin lapset, jotka ovat siinä usein, omasta halustaan ja täysin turvallisesti. He eivät veikistele, äiti on kuvannut arkisia tilanteita, joissa tulee näkyviin lapselle ominaista itseä, mutta myös taiteilijan silmin nähtyä todellisuutta. Katsojana minua ei lasten alastomuus mitenkään kuohuttanut. Lapset oli kuvattu kauniissa kotiympäristössään, vaikutelma oli usein suorastaan paratiisinomainen.
Kuolema-sarjan hajoamistilassa olevia ruumiita tuntui ensin vaikeammalta katsoa. Mann oli saanut luvan kuvata alueella, jossa Tennesseen yliopiston tutkijat seuraavat heille testamentattujen ruumiiden luonnollista maatumisprosessia. Katsojana oli päästävä sen tietoisuuden läpi, että nämä ihmiset ovat oikeasti eläneet. Lopulta kävi samoin kuin eräässä aiemmin Ateneumissa näkemässäni kuolleiden kasvojen valokuvanäyttelyssä, kuoleman kuvat loivat syvän rauhallisen tunnelman.
Videofilmissä Sally Mannin aikuistuneet lapset kertoivat millaisena he muistavat lapsuutensa, mitä he äitinsä työstä ajattelevat ja mitä heistä aikuisina on tullut. Kiinnostavaa sekin.
– Näyttely on avoinna 6.1. asti Tennispalatsin Taidemuseossa, Helsingissä. Perjantaisin pääsee maksutta. Suosittelen.
Täytyy käydä katsomassa! Itse olen myös seuraillut lehdissä mitä kohua nuo luonnolliset kuvat ovat aiheuttaneet; siinä juuri jotenkin näkee miten kaksinaismoralistinen yhteikuntamme on; vaatekauppojen lähes alastonmainokset sallitaan bussipysäkeillä jne, mutta sitten tuollaiset luonnolliset kuvat nostattavat kauhean kohun.
Kaapelitehtaalla on myös jokin mielenkiintoinen valokuvanäyttely, on kuvattu vanhuksia, vanhenemista (en nyt muista taiteilijan nimeä mutta siitä oli juttu Hesarissa tällä viikolla). Se olisi myös kiva nähdä.
Kommentin jätti SusannaR · perjantaina 21. joulukuuta @ 21:29
Kollega, nainen, sanoi Mannin lapsikuvien tuntuneen melkein pedofiilisiltä. Niinkin ne siis voidaan kokea. – Kiva, kun muistutit Kaapelista, oli unohtua. Jos joulun jälkeen ehtisi sinnekin.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 21. joulukuuta @ 22:28
Nuo molemmat näyttelyt kiinnostaa minuakin. Syksy on ollut niin kiireinen ja ahdistavakin kaiken touhun keskellä, että nyt pidän vähän lomaa. Joulun jälkeen on varmaan voimiakin enemmän, onneksi näyttelyt ovat silloin vielä.
Oikein hyvää ja rauhallista joulua sinulle ja läheisillesi!
Kommentin jätti savisuti · perjantaina 21. joulukuuta @ 23:11
Kiitos, kuin myös Sinulle..
Huomasin itse, miten energisoiva voi hyvä näyttelykokemus olla!
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 22. joulukuuta @ 13:58