Eilisestä päivästä tuntui sen verran väsymystä, että nukuin ensin kahdeksan tuntia yhteen mittaan, sitten vielä ylimääräiset kaksi. Olin ollut kaupungilla, taidemuseossa. Tunsin itseni miellyttävän sivulliseksi, kun katselin kahvilassa istuen ostoskasseineen kiiruhtavia.
Millainen maailma olisi, jos elämä ei perustuisi näin itsestäänselvästi kaupankäynnille, tavaroiden tekemiselle, myymiselle ja ostamiselle? Mielikuvitus sekoaa heti kohta, en osaa edes kuvitella. Paljon on tarpeellista, vähän välttämätöntä, eniten turhaa.
Jääkaapissa odottavan piparitaikinan houkutus käy ajoittain ylivoimaiseksi, parasta ryhtyä toimeen. Kohtsillään ovat tuoksuvat piparit purkissa odottamassa joulua. Perinneresepti tuotti taas herkullisen tuloksen. Toinen tulee myöhemmin töistään ja asioiltaan, ilostuu jo tuoksusta.
Huomenna on PAKKO lähteä kaupungille ostamaan joululahjoja. Se on oikeastaan toiseksi viimeinen koettelemus ennen joulua. Viimeinen on tietysti tuoreruokien ostaminen lähellä aattoa.
Lahjominen on vähennetty minimiin, joka lapselle ja lapsenlapselle yksi lahja.
Ensi vuoden joulun vietän jossain muualla.
Kommentin jätti Obeesia · keskiviikkona 19. joulukuuta @ 21:06
Hyvä päätös! Ja puhtia jäljellä oleviin koitoksiin.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 19. joulukuuta @ 22:41
En olisi vuosi sitten vielä uskonut, että tänä vuonna en tee niitä samoja piparkakkuja enää itse. Löysin sattumalta valmiit samanmakuiset. Eikä pala aina se yksi pellillinen. Enkä pidä tätä edes luovuttamisena, vaan aivan järkevänä tekona.
Nyt täällä tuoksuu kuitenkin rahkapiirakka. 🙂 Piparitaikina olisi kyllä hyvää…
Kommentin jätti Liisa · torstaina 20. joulukuuta @ 18:08
Luultavasti se taikina ja se obligatorinen poltettu pellillinen ja sitten valmiiden tuoksu onkin se juttu, järkisyistä puhettakaan. Miksi muuten yhden satsin on oltava aina tummempi kuin muut. Täytyypäs miettiä.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 20. joulukuuta @ 20:29