Yst. Sosiaalineuvoksen kanssa oli sovittu aikaa sitten, että joku keskiviikko mennään tutustumaan tiedekeskukseen. Hän on miehekseen erittäinkin kaikenmoiseen knoppologiaan päin kallellaan ja minun muinaiskäynnistäni saattaa olla hyvinkin kulunut jo parikymmentä vuotta.
Tiedekeskusta on kuulemma uusittu ihan viime vuosina, joten molemmille riitti katsottavaa yllin kyllin. Siellä palloilimme innostuneina koululaisten seassa, jos ei nyt ihan huimapäiden temppuradalla korkeuksissa niin lattiatasossa kumminkin.
Hyödyllistä nähtävää ja kokeiltavaa oli runsaasti ja tiedonjyviä karttui vanhemmankin laariin. Kävin toteamassa oman ainutlaatuisuuteni parissakin kyselyssä. Mukava oli todeta myös, ettei näkömuistissa edelleenkään ole mitään häikkää, nimien muistamista kun ei testattu.
Poikkesimme nauttimaan edullisen ja maittavan lounaan Café Einsteinissa sopivasti ennen Verne-teatterin esitystä. Teatterin mukavissa tuoleissa lojuen saimme lopuksi tehdä huikean kiehtovan tutkimusmatkan syvän meren ihmeisiin. – Täyteläinen ja hauska päivä, suosittelen!
Voi että, siellä pitäis käydä uudestaan. Ainoa käynti oli työporukan kanssa tota… oisko kymmenen… eikun viistoista vuotta sitten. Oliskin kiva hyvän kaverin kanssa!
Kommentin jätti Alia · keskiviikkona 14. marraskuuta @ 23:28
Lastenlasten kanssa käymme Heurekassa monta kertaa vuodessa (heidän pyynnöstään). Etenkin elokuva- ja tiede-esitykset (Wernessä ja Minervassa) ovat heidän mieleensä. Niin, tai siis meidän…
Kommentin jätti Paju · torstaina 15. marraskuuta @ 12:28
Niin vuodet vierii, Alia, oikein pitää hämmästyä ennen kuin saa aikaan lähteä jonnekin. Seuralainen kannattaa olla, lysti tuplaantuu ja lähtö helpottuu, kun on sovittu päivä.
Lapsille paikka on myöskin oikea aarreaitta ja luulenpa, että aikuinen nauttii ihmetellessään lastenlasten kanssa kaikkea. Yllätyin myös iloisesti, kun eläkeläisinä pääsimme lastenlipulla, se oli iso etu.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 15. marraskuuta @ 18:21