Tapasin ystävän arkilounaalla. Keskustelumme sukeltautui jutustelun lomassa useaan otteeseen syvälle elämänkipuihin, syyllisyyden ja luovuuden teemoihin, uniin ja niiden merkityksiin. Kolme tuntia siinä hurahti ajan kulua huomaamatta ja ystävän piti jo välillä lennähtää kääntämään parkkikiekkoa ja siirtämään autonsa toiseen kahden tunnin ruutuun. Tapaamme harvoin, mutta se onkin sitten juhlaa.
Keskustelun päätteeksi poikettiin kaupungin käsintekijöiden tilkkutyönäyttelyyn. Herttaisen puutalogallerian seinillä oli muutamia isoja ja runsaasti pieniä tilkkutöitä, upeimmat olivat nähtävillä läheisen kirjaston näyteikkunoissa. Sovituista ja vapaista ideoista on pursunut kymmenittäin persoonallisia töitä. Tilkkuvakan pöyhimistä, ompelukoneen surinaa ja sommittelua, luovuusiloa parhaimmillaan. Eikä maksa paljon!
Tilkuista tuli mieleen, että entisestäkin voi luoda uutta.
Kaunis ajatus. Eikö olekin joku sellainen ”ripari”laulukin kuin Tilkkutäkki (tai ainakin sellainen levy on…)
Ihmiset ovat kuin tilkkuja. 🙂
Kommentin jätti SusannaR · perjantaina 2. marraskuuta @ 11:06
Kuukausi sitten ostin sattumoisin Tilkkutäkki 2 levyn, tuli mieleen, kun mainitsit. Muutama sovitus on minusta aivan liian kova ja jonkun laulajan artikulaatio onneton, mutta monta herkkää ja puhuttelevaa tulkintaakin on. Tuttujen laulujen uudet tulkitsijat ja sovitukset muodostavat todella kuin tilkkutyön, jossa räikeillä tilkuillakin on paikkansa osana kokonaisuutta.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 2. marraskuuta @ 12:59