Avoimen yliopiston juhlaluentosarja alkoi komeasti professori Liisa Keltikangas-Järvisen luennolla Lapsen masentunut mieli – äidin vai geenien syytä. Provosoiva otsikko ja tunnettu luennoitsija houkuttelivat Bulevardin ison luentosalin täyteen viimeistäkin sijaa myöten. Kuulijoissa oli kaikenikäisiä, enemmistö naisia.

Luennoitsija totesi perimän ja ympäristön vaikutusten olevan nyt kuuma kysymys, vaikka ei uusi. Tutkimusta on suunnattava tieteellisen evidenssin perusteella eikä sen mukaan, mikä selitysmalli sattuu tutkijaa miellyttämään. Ihmiskäsityksestä kaikki lähtee. ”Jos ei tiedetä, mitä ei tiedetä, mennään vikaan”.

Aluksi kuultiin lyhyt katsaus historioihin. 1600-luvun ajatusmallin mukaan lapsi oli ’tabula rasa’, tyhjä taulu, johon kasvattaja piirsi ihmisen mallin. Ympäristölähtöinen ajattelu alkoi nousta 1940-luvulla ja päätyi seuraavalla vuosikymmenellä dominoivaan asemaan. Vielä 1970-luvulla puhuttiin ’jääkaappiäideistä’ autismin aiheuttajina.

Amerikan psykologinen yhdistys (APA) esitti 1992 julkilausuman, jonka teemana oli käyttäytymisgenetiikka. Tutkimus suuntautui niin vahvasti perimään, että oli jo aihetta kysyä mihin psykologiaa tarvitaan, jos kaikki on vain genetiikkaa. Uutta ajattelua on tuottanut molekyyligenetiikka, joka tutkii geenien ja ympäristön vuorovaikutusta.

Tieteelliseen tutkimukseen pohjaava selitysmalli tällä hetkellä on, että sama ympäristö ei tee yksilöistä samanlaisia vaan varmistaa erilaisuuden. Geneettisten tekijöiden merkitys voidaan ymmärtää vain tietyssä kontekstissa. Ympäristö voi vaikuttaa siihen miten geenit toimivat ja mihin suuntaan kehitys vie.

Professori lämpeni puhumaan myös lempiaiheestaan, temperamenttityypeistä ja persoonallisuudesta. On olemassa depressiolle altistava temperamenttityyppi, joka lapsuuden hostiiliin (emotionaalisesti epävakaaseen) kasvuympäristöön yhdistyneenä ennustaa korkeaa altistumista depressiolle.

”Tietyt geenimuodot herkistävät ympäristön vaikutuksille, ei vain pahassa vaan myös hyvässä mielessä. Äiti ei ole syyllinen” päätti professori luentonsa. Tuli mieleeni, että tunnevammaisia ja sairaita vanhempiakin on ja kasvuympäristönä tällainen koti on lapselle hyvin stressaava. Tieteen tehtävä ei ole etsiä syyllisiä vaan syitä ja yhteyksiä.  

  • Mielenkiintoinen luento! Lastensuojelussa työskentelevä siskoni kertoo, että suurin osa näistä ”tunnevammaisista” vanhemmista ovat lähteneet myös vajavaisista kodeista, eli kierre jatkuu sukupolvelta toiselle. Näitä perheitä pitäisikin nyt tukea paljon enemmän kuten Helsingin Sanomissakin on lähiaikoina kirjoiteltu. Ja nimenomaan syyllistämättä. A
    Mitä siskoni kertoo, on se, että rahaa ei todellakaan ole esim. lastensuojeluun. Kyllä mietittyttää, mihin voimat ja varat insituutioissa ja Suomessa ylipäänsä rahat menevät. Oikeustaisteluun Espoon rantaraitista? Taas uuden urheiluhallin rakentamiseen?

    Minua kiinnostaa myös tällä hetkellä sukujen yhteiset haavat, sodan aiheuttamat haavat ihmismielissä jotka siirretään sitten jälkipolville
    ja niin edelleen.

    No, tuli taas vuodatusta mutta asia on mielenkiintoinen! 🙂

    Kommentin jätti Heinäpelto · perjantaina 21. syyskuuta @ 09:50

  • Märta Tikkanen huokaisee kirjassaan:”Aina äidit, aina äitien syytä!”
    Liian kauan on äitejä syyllistetty.

    Liisa Keltikangas-Järvinen on oikeastaan ainoa alan auktoriteetti, jonka sanomisiin ja kirjoituksiin luotan.

    Kommentin jätti Obeesia · perjantaina 21. syyskuuta @ 13:06

  • Asia ON mielenkiintoinen. Olen monesti joutunut terapiakeskusteluissa pohtimaan ihmisten kanssa näitä sukupolviketjuja ja sitä miten niistä voisi vapautua tiedostamisen ja ponnistelujen kautta. Pienikin muutos parempaan suuntaan kertautuu tulevassa polvessa! Geeniperimässä on ainekset sekä hyvään että pahaan, samoin ympäristötekijöissä. Ihmisellä on myös itsellään mahdollisuuksia muuttaa elämäänsä, se antaa toivoa.

    Äitejä on kautta aikain sekä syyllistetty että ylistetty kyseenalaisin perustein. Vaikka teoria ’jääkaappiäitien’ osuudesta lapsen sairastumiseen on romutettu, eivät tunnekylmät äidit ja poissaolevat isät ole mihinkään kadonneet psykiatristen potilaiden kasvuympäristön selvityksistä. Sairastumisen taustalla olevien monien tekijöiden yhteisvaikutuksen ymmärtäminen vapauttaa sekä syyllistymästä että syyttelemästä.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 21. syyskuuta @ 13:08

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.