Seurakunnasta tuli värikäs kirje: vapaaehtoisia kaivataan toimintaan, mukana pitkä lista tehtävistä, joista voi valita mieleisensä. Jahas. Johan olen jotain luvannutkin. Toisaalla Vapaaehtoistyön keskus esittelee uutta Nostalgia-projektiaan ja rekrytoi väkeä toteuttamaan virikkeellistä vanhustoimintaa.

Nostalgia-projektin tarkoitus on käynnistää osallistujissa kolmitasoista aktivaatiota: sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä ja siten parantaa elämän laatua. Osallistujat etsitään kaupungin vanhustenhuoltohenkilöstön avulla. Projektin talous perustuu RAY:n myöntämään tukeen ja toteuttajina ovat ammattilaiset ja vapaaehtoiset yhdessä. Näyttää hyvältä paperilla.

Tapasin projektipäällikön ja kävimme mielenkiintoisen keskustelun. Miten tuo nyt alkoikin tuntua niin tutulta. Seurakunnathan ovat iän kaiken tehneet samaa diakonia-ammattilaisten ja heidän tukemiensa ja kouluttamiensa vapaaehtoisten voimin. Työtä vanhusten hyväksi tarvitaan ja tehdään monella suunnalla. Koordinaatiota kaivattaisiin.

Olenko siis pistämässä eläkeläisenä lusikkani samaan työsoppaan, josta sen juuri nostin? Projektivapaaehtoisen olisi sitouduttava joka viikko tiettynä päivänä kolmeksi tunniksi kahden ja puolen vuoden ajan. Seurakunnan vapaaehtoiselle riittää lupaus, että on käytettävissä sen mukaan kuin olosuhteet sallivat. Mietityttää.

  • Mielenkiintoinen postaus, taas! Itse teen puolivapaaehtoistyötä vanhusten parissa, ja täytyy kyllä sanoa että työtä on enemmän kuin ehtii tai jaksa tehdä. Lisäksi tuntuu että vanhusten(kin) ongelmat ovat raaistuneet, hurjia kohtaloita nähtävänä, ja ne sitten kotonakin mietityttävät…

    Nytkin olisi kalenteri jo täynnä mutta koska lapsi ei ole vielä tarhassa, voin lastenhoitopulan varjolla vetäytyä välillä…:o

    Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 5. syyskuuta @ 13:07

  • Siis, en tarkoita etten haluaisi tehdä työtä, olen sitä tehnyt jo lukiosta eli 10 vuoden ajan. Vaan miten osata sanoa ei avuntarvitsijoille…pitää vain muistaa omat rajansa, jaksamisensa.

    Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 5. syyskuuta @ 13:08

  • Rajojen vetäminen on ammattilaisellekin vaikeaa. Keskustelun perusteella mainitsemani projektin päällikön yllätti miten projekti on paisunut ja laajentunut. Vapaaehtoistyössäkin on rajat osattava pitää, mikä saattaa olla vaikeaa, kun aikaa on eikä ’hyväksyttävää’ syytä kieltäytyä. Hienoa, että olet ottanut tällaisia tehtäviä hoitaaksesi. Aina voi tehdä jotain, jos tajuaa miksi.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 5. syyskuuta @ 21:03

  • niin, tietysti tällaisessa työssä tajuaa miksi sitä tekee. Muuten mietin, elämän muissa asioissa, ei aina ole nähnyt elämän tai tapahtumien senhetkistä merkitystä, on voinut jopa ihmetellä. Myöhemmin on ehkä ymmärtänyt enemmän.

    Kommentin jätti SusannaR · torstaina 6. syyskuuta @ 17:42

  • Ajattelen, että ajan ja kokemusten myötä kasvava ymmärrys juuri tekee elämästä niin kiinnostavan!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 7. syyskuuta @ 11:21

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.