Kotiäitivuosina oli tapanani lauleskella iltalauluja pikkumiehillemme, jotka oli päivän leikkien jälkeen saatu kellahtamaan vuoteelleen. Esikoinen nukahti yleensä parissa minuutissa, Kuopus sinnitteli pitemmän repertuaarin verran. Siinä sain muistella ulkoa osaamani kehtolaulut sekä keksiä ikiomia nukutuslurituksia.

Keväällä divarista löytämäni Wilho Siukosen laulukirjan parissa olen viettänyt kesän mittaan riemastuttavia hetkiä. Kirja on myöhäisempi ja osittain uudistettu (1967) omasta kansakoulun aikaisesta siukosestani. Ah tuota isänmaallista paatosta ja puhdasotsaisuutta! Lauletaanko näitä enää missään paitsi ehkä jossain vanhusten viriketuokioissa?

Saa hämmästellä, että kirja alkaa hengellisten laulujen ja virsien osastolla ja isänmaallisia lauluja on peräti 40. Kasvatuksellinen prinsiippi on ollut vahva. Lauluja luonnosta on lähes puolisataa, leikki- ja urheiluhenkisiä kymmenittäin. Työn laulujen ja koti- ja kouluosaston laulujen aiheet painottuvat maalaiselämään. Ilta-aiheisia lauluja on runsas valikoima.

Mielenkiintoista on mitkä maat on kelpuutettu niiden kymmenen joukkoon, joiden kansallislaulut on otettu mukaan, alkaen Neuvostoliiton hymnistä Tähtilippuun. Skandinavian maiden, Unkarin (!), Eestin ja Islannin kansallislaulut ovat päässeet mukaan samoin kuin nykyisen EU:n johtomaiden, Saksan, Ranskan ja Englannin.

Maamme-laulun jälkeen tutuimmilta tuntuivat Du gamla, du fria ja God Save The Queen. Neuvostohymnin sanat on nykyään muutettu Venäjään sopivaksi, mutta sävelmä on sama. Mahtipontisiahan kansallislaulujen kuului olla niiden syntyaikoihin. Jotkut ovat vielä niin vaikeita sävelkulultaan, että tuskin oma kansakaan osaa niitä puhtaasti laulaa.

Olisi mukava tietää laulavatko lapset ja nuoret nykyään koulussa. Laulut ovat tietysti muuttuneet, mutta lauletaanko ollenkaan yhdessä. Festareilla näkee hoilattavan suosikkibändin mukana, muutoin nuoriso vain laput korvilla nyökkii imuroidun musan tahtiin. Idoliksi pyrkijöitä kumma kyllä riittää ja aikuisempana voi leikkiä staraa karaokebaarissa kaljan voimalla.

PS. Kirjoitettuani tämän pari viikkoa sitten, löysin nyt Obeesialta aiheeseen liittyvän mukavan postauksen 31.8. Käy katsomassa.

  • Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus koska itse olen juuri palannut lastenlaulujen maailmaan. 🙂

    Ainakin minun ala-asteen musiikinkirjassani on melkeinpä omat osionsa Neuvostoliitto – Yhdysvallat ( kävin ala-asteen 80-luvulla). Mutta muitakin kansallislauluja. Itse en tiedä miten nykyään koulussa on, toivottavasti lauletaan! Oma luokanopettajani oli myös oopperalaulaja ja hän laulattikin meillä Volgan lauttureita, Meil´on metsässä nuotiopiiri, Kuulkaa korpeimme kuiskintaa…nämä muistan, ja luokanovi piti aukaista että koko koulu kuulisi laulumme. 🙂

    Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 5. syyskuuta @ 08:15

  • Niin, ja usein lauloimme myös Uralin pihlajaa sekä Kasakkalaulua. Olisi tietysti mielenkiintoista hankkia nykykoululaistenkin musiikkirja!

    Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 5. syyskuuta @ 08:18

  • Lauluaarteiden etsintä jatkukoon! Kommentistasi huomaa, että paljon on riippunut opettajastakin onko luokat saatu laulamaan. Innostuneena sukelsin vielä kerran kaappiin, jonka uumenissa oli poikiemme koulukirjoja. Sieltä löytyikin Koulun musiikki 7 Selvät sävelet, Koulun musiikki 8-9 Maailma soi (julk.vuosilta 1987 ja -88) sekä Musiikki Fazerin Musica 1-2 Piiri pieni pyörii (1981). Pojat olivat ala-asteensa kolmannelta lähtien musiikkiluokalla -80-luvulla, joten tiedän, että siellä laulettiin paljon. Kirjoista näkee, että niitä tuntemiani vanhoja lauluja ei ole kuin muutama joukossa, suurin osa on eri maista kotoisin olevaa rytmimusiikkia. Kitaran ja rytmisoittimien soiton perusteitakin on opetettu yläasteella. Hienoa!

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 5. syyskuuta @ 11:31

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.