Olin siirtelemässä kiviä pihassa, kun Toinen ilmaantui työpaikalta kotiosoitteeseen tavanomaiseen aikaan. Ensi töikseen tuo ilmoitti menevänsä pesemään toisen ison maton, joka lauantaina jätettiin epävarmanoloisten kuivatussäiden vuoksi odottamaan aikaa parempaa. Joi kahvit ja lähti.

Aamupäivälenkillä olin käynyt ihmettelemässä metsään noussutta uutta asuntoaluetta ja todennut, että nykytalot ovat kauniita ja tilavia, mutta kovin tiuhassa. Alueella asutaan jo, mutta ulkotyöt, tontit ja piha-alueet ovat huispausvauhtia edenneen talonpystytyksen jäljiltä kuin keväinen kynnöspelto.

On ihmisiä, jotka tekevät rivakasti kotinsa valmiiksi yksityiskohtia myöten. On toisia ihmisiä, joilla projekti jatkuu aina sen mukaan kun talous, aika ja voimat antavat myöten. Niitäkin on, joilla homma on ikuisesti levällään ja taitaa jäädäkin. Moneksi on meitä, asujaa ja tekijää.

Meillä ollaan varmaan jotain tuolta keskiväliltä nykyisessä elämänvaiheessa. Tässä kodissa on asuttu kohta kaksikymmentä vuotta. Viime kesänä tehtiin laajamittainen katto- ja ilmastointiremontti. Tänä kesänä perusparannetaan pihaa. Seuraavaksi varmaan uusitaan keittiö ja sitten ja sitten…

Puuha ei tosin maailmasta tekemällä lopu.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.