Tässä piilee myös uskonnon totuuden kriteeri. Jumala, joka ei kykene kärsimään, on pelkkä käsiterakenne, mutta Jumala, joka on ollut pakolaisena, kodittomana, väärinymmärrettynä, kidutettavana – hänen edessään on vaiettava.

Kun jokin koskettaa, se on aina kaunista. Kauneutta on kaikessa, kauneus on viiniä, sielun jano pohjaton. Kaikki mikä koskettaa sielua, on kauneuden avautumista ja kauneuden kokeminen on luomisen passiivinen muoto.”

Munkki Serafim, kirjassaan Vapaus