Luen kirjaa Toisten lapset. Sain sen Esikoisen ja Nuorikon ammattikirjastosta lainaan. Kiinnostuin kirjasta Nuorikon kuvailtua erityiskasvatuksen piirissä työtä tekevän kirjoittajan ajatuksia. Kirjan suomalainen nimi antaa hyvän viestin, täällähän on tapana sanoa ’meidän lapset ja muiden kakarat’.

Media on välittänyt tuon tuostakin huolestuneita raportteja lasten ja nuorten tilanteesta. Eri tahoilta on yritetty tuoda vanhemmille tietoa, herätellä kasvatusvastuuseen ja antaa punnittuja, viisaita ohjeita pulmatilanteisiin. Yleistynyt elämisentyyli ei näytä tukevan lasten kehitystä ja kasvua riittävästi.

Monissa läntisissä maissa asiat ovat paremmin yhdeltä kannalta, mutta arveluttavat joltain toiselta. Maailman muuttuminen koskettaa kaikkialla lapsia rankimmin. Sanotaan lasten olevan sopeutuvia. Jos aikuiset elävät arvotyhjiössä rahan ja itsekkäiden nautintojen ehdoilla, mihin lapset joutuvat sopeutumaan?

Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja; syliä, turvaa ja ohjausta. Mitä ei tarvita: kuritusta, moittimista, nujertamista, heitteille jättämistä, hyväksikäyttämistä. Lapsi kasvaa kyllä fyysisesti pelkällä ruuallakin, mutta ilman rakastavaa ohjausta ja hyviä malleja hänestä ei kasva ihmistä, joka iloitsee elämästään ja luo tulevaisuuttaan rohkeasti.

Sanotaan, että vanhemmuus on hukassa. Jäljet pelottavat. Länsimaissa on parin viimeisimmän aikuispolven aikana maailmankuva muuttunut totaalisesti ja sen mukana kasvatuksellisia arvoja hukattu. On mahdollista, että murros seuraa toistaan, kriisi jää pysyväksi.

Toivoisi nuorten aikuisten, joilla on edellytyksiä kasvattajiksi, näkevän uuden sukupolven vastaanottamisen, hoivan ja ohjauksen tärkeänä ja antoisana osana elämää. Toivoisi yhteiskunnan tukevan vanhempia ja kasvattajia ja tulevan hädässä olevien lasten avuksi ajoissa. Toivoisi kärsivällisyyttä ja rohkaisevaa välittämistä meiltä kaikilta lasten ja nuorten suhteen.  

Nyt on aika tajuta, että tulevaisuus on lasten, toisten ja omien.

  • Torey Haydenin Toisten lapset on minullakin menossa, kohta luettu loppuun. Ajatuksia herättävä kirja kuten moni muukin hänen kirjoittamansa teos. Ennen tuota luin samalta kirjoittajalta Aavetyttö-teoksen, sekin hyvin silmiä avaavaa luettavaa. Muitakin hänen kirjojaan on hyllyssäni jo useita kertoja luettuina. Minulle toisten lasten rakastaminen on ollut ihan elämäntehteävänä, toivottavasti olen pystynyt ja pystyn heidän elämäänsä jotain vaikuttamaankin.

    Kommentin jätti savisuti · keskiviikkona 1. elokuuta @ 14:24

  • Minä olen lukenut kaikki Torey Haydenin kirjat lukuunottamatta tuota”Toisten lapset”. Juuri luin Aavetytön ja ihailen kyllä kirjoittajan sitkeää työtä! Olen aivan samaa mieltä, että varsinkin Espoossa mutta varmaan muuallakin jatkuva kilpailu ja materian perässä juokseminen vie aikaa lapsilta. Äsken tulin töistä, Leppävaaran torilla notkuivat nuoret kaljasäkkkeineen ja vieressä kohoaa iso tehdasmainen Sello-kauppakeskus..aikuisten mekka, joka olevinaan lupaa parempaa elämään kaikille…näinkö on? Tunnen myös itse näitä Westendin kasvatteja jotka sanovat että kodit aina tyhjillään kun vanhemmat luovat uraan. Ja siellä vasta ongelmia löytyykin! Mutta tietysti myös muualla. Siskoni on töissä lastensuojelussa ja hän sanoo, ettei ehkä kestäisi kaikkea, mitä sielläkin tulee vastaan.

    Nimenomaan suomalainen ”harmaan kiven läpi puskeminen” ns. ”luterialinen työmoraali”, omistamisen ja kovan työn kunnioitus…onko sittenkään niin hyvä asia?

    Lapset tarvitsevat tosiaan aikaa, huomiota, kuuntelijan, rakkautta ja rajoja. 🙂

    Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 1. elokuuta @ 19:25

  • Kiitos hyvistä kommenteista, Savisuti ja Susanna! Tuntuu, että on luettava lisää Haydenia. Hänellä on sydämen viisautta, joka ilmenee rehellisessä tavassa kertoa vaikeasta työstä niin, että kertoja saa lukijan rakastamaan lapsia, joista kertoo. Tiesinkö itse, olisivatko poikamme ehkä tarvinneet äitiään ja isäänsä enemmän jossain vaiheessa. Vanhemmat joutuvat elämään paljolti työn ehdoilla. Pelkkä läsnäolokaan ei lapselle riitä, pitää olla vuorovaikutusta, henkistä lähellä oloa. Joskus hävettää, kun miettii mennyttä.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 1. elokuuta @ 20:31

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.