Erilaisista lomanviettotavoista ja elämän varrella kohdatuista matkatovereista saisi kirjan tai useammankin verran tarinaa. Vuosien mittaan on tullut lennettyä moneen ilmansuuntaan lomilla, autoiltua kotimaassa ja lähinaapureissa, risteiltyä merellä. Jostain syystä minä olen meistä kahdesta ollut matkaavampi, niin yksityisesti kuin työnkin puitteissa.

Nuoruudessa tuli tehtyä ne obligatoriset etelänreissut seikkailuineen. Ensimmäinen yhteinen matkamme Toisen kanssa tehtiin kesällä 1973 Kreetalle, jonne sitten piti päästä 2003 nostalgiareissulle. Perheen alkuvuosina, kun pojat olivat pieniä ja rahaa niukasti, tehtiin teltta- ja mökkireissuja appiukon autolla tai mentiin junalla maalle mummolaan. En ole sattunut saamaan pitkiä lapinvaelluksia kestävää selkää geeniarpajaisissa, mutta jalkapatikassa ja suksilla olen tuntureilla päivän retkiä samonnut. Yksin matkustamista halusin kokeilla kerran aikuisvuosina, valitsin kohteeksi Korfun, kiinnosti kreikkalaiskatolinen pääsiäisjuhlan vietto.

Meille tuntuu sopivan erityisen hyvin rauhallinen merimatka, johon sisältyy riittävästi kiinnostavia kohteita maissa. Olipa matka viikon tai lyhyempi, laivarutiinit löytyvät aika nopeasti. Ehkä johtuu rajallisista ajanviettomahdollisuuksista, että näin käy. Se on rentouttavaa, ei tarvitse käyttää energiaa valintojen pähkäilyyn. Laivan lähtöjä ja saapumisia seurataan kannella, jossa muutenkin hyvällä säällä vietetään aikaa. Lueskelua, kirjoittelua ja ilman muuta päivätorkut hytissä. Illalliselle pukeudutaan ja ruuasta nautitaan kiireettömästi. Merkillistä on, että matka saa miehenkin keskustelemaan ja kertomaan syvimpiä tuntojaan ja ajatuksiaan. Se on ekstrabonusta elämäntoverille.

PS. Kirjoitettuani matkatarinan, otan kamerasta muistikortin, jolle laskurin mukaan olen onnellisena kuvannut kolme- ja puolisataa otosta. Kuvankäsittelyohjelma kertoo, ettei kuvia löydy. Uusi muistikortti olisi pitänyt ’alustaa’ ennen käyttöönottoa. Vähän aikaa olen surkeana. Mielessäni hyvästelen kuvat, ajattelen, että olen kuitenkin saanut tehdä sen matkan, nähdä ja elää. Matkapäiväkirjaan on talletettu tunnelmia. Kokemus ei katoa.

P.S.2. Toinen tulee koneeltaan naama tyytyväisyyttä loistaen, on tehnyt insinöörintöitä piuhojen ja apparaattien kanssa ja saanut kaivettua kuvat kamerani kautta talteen. – Miten ihmeessä, ilostun. – Noo, ei tässä mitään, sanoo siihen vain.

  • Kiva kun kuvat löytyivät, onhan niitä hyvä katsella ja muistella matkaa niidenkin avulla. Täytyy ensi kesää varten kuikuilla noita matkoja. Yleensä en viihdy laivalla jos sillä tarkoitetaan meren ylitystä naapurimaihin, mutta tuollainen pitempi purjehdus tuntemattomille vesille ja paikkoihin alkoi kiehtomaan tämän lukukokemuksen myötä. Kiitos!

    Kommentin jätti savisuti · lauantaina 28. heinäkuuta @ 12:37

  • Kuulin tuttavalta samalla risteilyllä olleen ystävänsä valitelleen laivan keinumista avomeriosuuksilla, hän oli joutunut lääkitsemään itseään ja voinut kumminkin huonosti. Risteilylle lähtevän on hyvä olla sellaista tyyppiä, joka ei helposti tule merisairaaksi, sillä se vie osan nautinnosta. Maissa poiketaan kuitenkin niin usein, että se tasoittaa. Omasta puolestani voin lämpimästi suositella risteilylomaa!

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 30. heinäkuuta @ 08:41

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.