Olen aikaisemmin vain kulkenut Tanskan läpi Keski-Eurooppaan ja takaisin Kööpenhaminassa poiketen. Tuntuu hyvältä, että tällä matkalla pääsen tutustumaan erilaisiin alueisiin Tanskassa. Kolmannen päivän aamuna rantaudumme Skageniin, Jyllannin pohjoispäässä. Kattegat ja Skagerrak kuulostavat hauskoilta merien nimiksi. Ensin mainittu huuhtoo Jyllannin kapean niemimaan Itämeren puoleista rantaa, toinen Brittein saarten puoleista. Merellä on kova liikenne.
Reipasta tahtia kaksin Skagenin kalantuoksuisesta satamasta kaupungin kävelykaduille. Skagen’s Museum löytyy helposti ja hetkeksi istahdamme pihaan odottamaan aukenemisaikaa. Riippaoksaisen lehtipuun latvaan lennähtää mustarastas ja laulaa huikean kauniin aamuvirren. Katsahdamme toisiimme. Missä olemmekin matkustaneet yhdessä, on jossain vaiheessa kohdattu mustarastas ja saatu kuulla tuo ihana laulu. Se tuntuu tervetulotoivotukselta; olemme oikeassa paikassa.
Skagenia ympäröivien merien ja hiekkadyynien heijastamaa valoa ovat taiteilijat kautta aikojen ihastelleet ja pitäneet arvossa. Museosta löytyy Peter Kröyerin upeimmat maalaukset, muun muassa ’ihanat naiset rannalla’, tuo tunnettu kahden valkopukuisen leidin promenadi meri taustanaan. Ihastelen myös Anna Ancherin ihmeen kaunista pehmeäsävyistä väripalettia lapsikuvissa, asetelmissa, kukka- ja maisematauluissa. Ja miten hienosti museo on suunniteltu: ensin tullaan sopusuhtaiseen, kodikkaanoloiseen aitoon taloon, joka jatkuu pitkänä siipenä ihastuttavaa kukkatarhaa rajaten. Puutarhan perällä on pieni kahvila ja puiden siimeksessä pöytäryhmiä. Istun kirjoittamaan korttia ystävälle samalla kun nautimme kahvit.
Mietin mistä tanskalaisten sieluun on tullut tämä kodikkaan kauneuden taju, viihtyisyyden luomisen taito ja iloinen ystävällisyys, jonka kohtaa kaikkialla. Siisteyttä arvostetaan, ollaan valmiita näkemään vaivaa omaksi ja vieraiden viihtymiseksi. Lapsia kohdellaan silmiinpistävän hyvin, kiireinen touhotus ja kireä kieltelymentaliteetti näyttää puuttuvan. Hyvinvointi ilmenee siinäkin, ettei kaduilla kerjääviä eikä kaupustelevia näy missään. Täytyy vain muistaa, että satunnainen kävijä ei välttämättä kohtaa ongelmia. Varmaan niitäkin on, ainakin uutisoituja.
Laiva lähtee, Jyllannin valoisat dyynit ja Euroopan mantereen pohjoisin niemenkärki jäävät taakse. Käännymme pohjoista kohti. Edessä aukeaa pian Pohjanmeri ja Norjan rannikko. Illalla ihmettelemme kannella horisontin leikkautumista jyrkästi kahteen osaan: toisella puolen auringonlaskun valoa meren yllä, toisella tummansininen rintama, jossa salamoi. Laiva puskee väyläänsä ukkosrintaman halki. Yöllä keinuttaa kovasti, tunnen unen läpi, miten laiva stamppaa, mutta ei se pelota.
(Tarina jatkuu)