Veljenvaimo soitti. Olivat käyneet veljen kanssa yhdessä Äidin luona, vieneet vielä puuttuvia tavaroita ja täydentäneet jääkaappia. Tuntui äärimmäisen helpottavalta kuulla, että Äiti oli ollut ihan hyvällä mielellä uudessa kodissaan. Muutama vieraskin oli jo käynyt, hoitaja oli kertonut, eihän Äiti muista.
Kun itkin muutoksen kipuja, Lintulan Äiti Johanna sanoi: ”koeta jättää taakse, muistaa hyviä asioita ja unohtaa tietoisesti muu. Rukoile Jumalanäitiä, hän ymmärtää.” – Se oli hyvä opastus. Rukous on tuonut sielunlepoa. Miksi märehtisin loukkaavia sanoja ja menneitä kireitä hetkiä, se synnyttäisi vain katkeruutta.
”Äireelle on annettava aina anteeks”, opasti Muumäen Akusti tyttäriään, jotka itkivät Heta-äitinsä kovuutta Hella Wuolijoen näytelmässä. Itsellekin on hyvä antaa anteeksi, tunnustaa epäonnistuminen, keskeneräisyys. Anteeksi antaminen on tahdon asia. Sen läpi pääsee rakkaus säteilemään lämpöään.
Olipa hyvä uutinen, hyvin helpottava. Yölläkin mietin, millaista on, kun muuttaa uuteen paikkaan, eikä löydä, eikä tiedä eikä muista.
Anteeksi antaminen on yksi parhaimpia lahjoja, mitä ihminen voi antaa itselleen ja muille. Itselleenkin voi suoda lahjoja. Sillä jokainen on Ihme. Sitäkin yöllä mietin, tuota ihmettä.
Onko teillä muuten otettu käyttöön reissuvihko / viestivihko? Johan aina kirjataan, kuka kävi, mitä tapahtui, kuinka päivä sujui. Pikkumerkintöjä, josta tietää päivien kulkua, kun ei aina hoitajat ole paikalla kertomassa. Sitten jossain vaiheessa tuo voi olla arvokas vihko. Meille kertyi kuusi ruutuvihkoa täyteen pikkumerkintöjä, joihin nyt voi palata, kun ei ole enää mitään muuta joihin voi palata.
Kommentin jätti mehtäsielu · tiistaina 10. heinäkuuta @ 05:07
Elämänmatkallesi tuli se vuori korkea, jonka yli piti kulkea särkymisen kautta. Itkin kanssasi tuntojasi, kun tuntuivat niin mahdottoman tosilta ja läheisiltä. Matka jatkuu. Ehkäpä saamme voimat tuleviin päiviin niin vuoripolkuihin kuin iloihinkin, joita jo näet! Kanssakulkija Pabloo
Kommentin jätti Pabloo · tiistaina 10. heinäkuuta @ 18:14
Ette arvaakaan, miten lohduttavaa on ollut saada näitä ymmärrysviestejä. Kiitos, ystävät! – Ostin vihkon, tosiaan, mutta se taisi jäädä lukittuun kaappiin, jossa pidetään lääkkeet. Kannattaisi varmaan ottaa sieltä esille näkyviin. Äidillä on joitakin sisarustensa lapsia ja jokunen entinen naapuri, jotka häntä käyvät tervehtimässä, kun liikkuvat siellä päin. Taidanpa soittaa hoitajalle siitä.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 10. heinäkuuta @ 18:51
Miten kaunis teksti! Ja rukous todella auttaa. Se muuttaa joko itseä tai tilannetta; ainakin joku kuuntelee!
Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 18. heinäkuuta @ 16:11