Lapsuudesta vanhuuteen, Iän sosiologiaa; toim. Anne Sankari ja Jyrki Jyrkämä; Vastapaino, 2005

Tässä on hyvää tiedon päivitystä sekä ikääntyville itselleen että heidän parissaan työskenteleville. Kirjan vahvuus on tavassa suhteuttaa ikääntyvien sukupolvet väestön kokonaisuuteen. Vanhuutta ei tarkastella sukupolvien ketjusta irrallisena, kuten niin usein tapahtuu. Ihmisten eliniät ovat pidentyneet, henkinen ja fyysinen toimintakyky säilyy kohtalaisen hyvänä entistä kauemmin.

Sosiologit puhuvat nykyään kolmannesta ja neljännestä iästä. Aikuisuuden ja vanhuuden väliin, eläkkeelle siirtymisen jälkeen, katsotaan sijoittuvan ns. kolmannen iän. Sille on ominaista henkilökohtaisten valintojen korostuminen, vapaus toteuttaa omaa elämänsuunnitelmaansa ja yksilöllisiä tavoitteita. Stereotyyppiset vanhuuskäsitykset ovatkin siirtyneet kuvaamaan ns. neljättä ikää, varsinaista vanhuutta. On yksilöllistä, milloin kenenkin kohdalla voidaan puhua vanhuudesta, myös oma käsitys, sisäinen tunne vaikuttaa.

Erich Fromm, Unohdettu kieli; suom. Mika Pekkola; Vastapaino 2007

1980 kuollut saksalaissyntyinen humanisti, psykoanalyytikko ja kulttuurikriitikko Erich Fromm vaikutti Yhdysvalloissa. Englanninkielinen alkuperäisteos julkaistiin jo 1950-luvulla, mutta on suomennettu vasta nyt, Suomen Kulttuurirahaston tuella. Teos on johdatus unien, satujen ja myyttien ymmärtämiseen. Psykologiasta kiinnostuneille ja elämää pohtiville teos on antoisa, vaatii kyllä jonkin verran pohjatietoa avautuakseen, mutta palkitsee lukijansa.

Suuret kysymykset; toim. Harriet Swain, suom. Ruth Jakobson; Gummerus 2005

Ajatus-kirjat -sarjassa on julkaistu tämä kiinnostava opus, jossa pohdiskellaan tieteen näkökulmasta ns. elämän suuria kysymyksiä. Koska suuriin kysymyksiin ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia, lukijaa kiehtoo mahdollisuus vertailla näkemyksiä ja niiden perusteluja. Pidän kirjan ansiona ilmaisun kohtuullista selkeyttä. On vältetty asiantuntijuutta vaaniva älyllinen ylätyyli. Tavallinenkin lukija ymmärtää ja saa ajatteluunsa aineksia.Kirjassa tuntuu tosin lievä amerikkalainen sivumaku, kirjoittajat kun ovat ison meren takaisesta maailmasta.

Mikä on elämän tarkoitus? Muovaako meitä perimä vai ympäristö? Onko Jumalaa olemassa? Mitä aika / älykkyys / tietoisuus / ajatus on? Mitä unet ovat? Kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa? Onko muilla planeetoilla elämää? Millainen on maailmanloppu? Mikä tekee naisista ja miehistä erilaisia? Kuinka rakkaus syttyy ja sammuu?

– Kysymyksiä ei pohdita rikki, ne jäävät elämään. Kukin sukupolvi, kukin ajatteleva yksilö etsii ja löytää vastauksensa.

Gustav Hägglund; Leijona ja kyyhky; Otava 2006

Enpä ole ennen upseerin muisteluja sattunut lukemaankaan. Tunnetun kirjoittajan persoonallisuus säteilee jokaiselta sivulta. Jokin suurpiirteinen mutkattomuus, silmänpilkkeinen itsetietoisuus, itselleenkin naurava huumori viehättivät minua kovasti näissä muistelmissa. Mukana on myös politiikkaa, maanpuolustushenkeä, saavutusten luettelointia ja hienoista itsekehua, mutta sopivasti huumorilla höystettynä. Kirjalla on mielestäni harvinaisen osuva nimi, onhan kirjoittaja Suomen leijona primus inter pares, YK:n rauhankyyhkynäkin leijonasydäminen.

  • Mielenkiintoisia kirjoja, varsinkin tuo ensimmäinen! Täytyypä ihan lainata. On hyvä kun joku esittelee lukemiaan kirjoja; aina saa uusia vinkkejä, itse kun ei aina ole perillä kaikesta….esittelemäsi kirjat ovat usein mielenkiintoisen tuntuisia!

    Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 27. kesäkuuta @ 17:58

  • Luulisin kyllä tuon ekan löytyvän kirjastosta, kun ei ole ihan äsken ilmestynyt. Nämä kirjaesittelyni ovat varsin vaatimattomia, ei ole kompetenssia mihinkään kirja-analyyseihin – toisaalta en kovin seikkaperäisiä selostuksia jaksa itsekään lukea. Kirjastossa tulee usein neuvoton olo, mistä hyllystä aloittaisi katsella, kun on niin paljon kiinnostavaa. Auttaa todella, jos on saanut jostain jonkin vinkin. Sitten on sekin, että kirjatyypeillä näyttää olevan aikansa, nyt juuri olen kiinnostunut tutkimaan ikääntymiseen liittyvää kirjallisuutta ja muistelmia. Runot ja filosofiset ovat aina ajankohtaisia.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 27. kesäkuuta @ 19:31

  • Tähän pitikin vielä vastata :), että ei niitä pitkiä kirja-analyyseja aina ehdikään lukea; siksi tällaiset lyhyet katsaukset ovat parempia ja ainakin minä huomaan jo tästä onko kirja kiinnostavan tuntuinen! Kiitos siis näistä! 🙂

    Kommentin jätti SusannaR · maanantaina 2. heinäkuuta @ 16:48

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.