Lienen aikoinaan opettanut poikasilleni, kuten minuakin oli lapsuuskotonani opastettu, ettei syödessä saa askarrella muuta, kuten lukea lehtiä tai kirjaa tai katsella televisiota. Tulee helposti syötyä enemmän kuin on tarpeen. On epäkohteliastakin, jos pöydässä on muita.

Arkipäivien yksinäisillä kotilounaillani olen antanut itselleni luvan unohtaa opastuksen. Katan pöytään terveystietoisesti kootun aterian – ja kirjan. Annos takaa, ettei tule syödyksi liikaa, sen sijaan pöydässä istuminen saattaa venähtää, kun ei malta jättää kirjan lukua kesken.

Viime aikoina olen nauttinut lounaani Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen seurassa. Sitä ilmaisujen ilotulitusta, vuoropuhelun iskevyyttä, tarinain messevyyttä, tapahtumien rytmiä! Myyräily mestarikertojan muhevassa tekstissä hykerryttää. Kirjallisen sielun ruoka ei tästä parane.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.