Arvottomat yllätti. Olen katsonut sen joskus iät ja ajat sitten teatterissa. Silloiselta katsomalta on jäänyt mieleen loputtomalta tuntunut autoajelu pitkin ja poikin ankeaa suomalaista maisemaa. Se ja Matti Pellonpää.
Uudelleen katsottuna tämä miesten makuun tehty ’road movie’, osoittautui sävykkäämmäksi kuin muistinkaan. Elokuva toimii aika lailla Pellonpään varassa, mutta muissakin rooleissa on mukavasti särmää. Autolla ajellaan, tupakka röyhyää, mutta tapahtuu paljon muutakin. Jokin salakoominen sävy kutkuttaa ja melankolia puree.
En osaa sanoa miksi, mutta Matti Pellonpää vain on uskomattoman sympaattinen. Vaikka mies roolissaan liikkuu hämärillä teillä ja käyttelee asetta, katsoja on hänen puolellaan, toivoo, että mies selviää amok-ajostaan ja saa rimpuilevan naisensa. Kaurismäen veljekset osaavat arvostaa minimalistista, upeaa näyttelijäntyötä.
Pellonpäässä on sitä jotakin. Samoin Kaurismäen veljeksissä. Näin tänä vuonna elokuvan Mies joka menetti muistinsa ja hurmaannuin siihen täysin! On videolla 🙂
Kommentin jätti Arkiterapeutti Kops · keskiviikkona 20. kesäkuuta @ 19:13
Olen myös tykännyt kovasti tuosta Suomi-trilogian kakkosesta, Aki K:n hienosta filmistä, jonka mainitsit, nimi taisi olla Mies vailla menneisyyttä. Vielä on näkemättä kolmonen, uusin, Laitakaupungin valot. Olkoon tämän kesän tavoitteena tuo. Kun Matti Pellonpää nyt on jo poissa, on löytynyt uusia hyviä ’kaurismäkisiä’ tyyppejä, joilla on omanlaisensa pienesti näyttelemisen taito.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 20. kesäkuuta @ 22:01