En tarvitse neliapilan onnea,

en harvojen etuoikeuksia, taikojen tipahtelua –

mutta kolmiapilan tarvitsen.

Tämän luotettavan arjen,

jokapäiväisen kotinurmemme ujon mukananolon.

Meitä on kolme,

meitä on aina enemmän kuin sinä ja minä,

toisillemme annetut.

Aina on joku, jonka on saatava olla mukana,

jolle Luoja valmistaa luonamme leposijan.

-Anna-Maija Raittila, Kootut runot, WSOY 2003