Kun putkahdin ovesta pihalle, säntäsi Tapsu oitis iloisesti tontinraja-aidalle tervehtimään. Kyllä koiranpojassa on energiaa! Ja niin silkkinen silokarva taputeltavaksi! Emäntänsä siinä kehaisi, miten hyvin pentu on jo oppinut reviirinrajat ja tottelee. Toivottavasti ei sentään suhtaudu kaikkiin tuntemattomiin ihan noin ystävällisesti, jos talonvahdiksi aiotaan koulia.

Yöllä oli kumissut ukkonen. Aamua painoi kuuma kosteus. Hiljaisia ja hikisiä vastaantulijoita lenkillä. Kadunvarsilla leijui raskas pihlajankukkien lemu, johon sekoittui pihoista kevyempää ja aistikkaampaa sireeniä, makeaa jasmiiniakin paikoin. Peltoaukealla vihersi hento orasmatto. Sinessä lauleli leivonen ja metsässä peippo. Tämän kesäisemmäksi ei enää voi kesä tulla.

Piha odottaa. Vaahteran siimeksessä kukkivat kielot. Sireeni tuoksuu hennosti. Elämä tuntuu niin hyvältä, ettei sanotuksi saa.