Ikäiseni nainen on purkanut kassahihnalle kohtalaisen keräilyerän taloudessaan tarpeellista kulutustavaraa. Hänen takanaan seisoo mies, jolla on kissanruokapurkki kädessään. Tulen jonoon kolmanneksi, puolikkaan kevytmaitotölkin kanssa sentit valmiina kourassa. Nainen tarjoaa miehelle mahdollisuutta mennä edelleen. – Kun sulla on vain yksi ostos, sanoo jalomielisyyttä uhkuen. Mies meneekin, ei muista kiittää. Nainen vilkaisee maitotölkkiäni ja kääntää päänsä pois. Tavaravuori hihnalla lähtee liikkeelle.
Merkityksekäs asia tuo kiitos tai sen puuttuminen. Ihmisten kulkiessa ovista huomaa miten hyvä käytös jatkuu kun yksi pitää toiselle ovea, tämä kiittää ja pitää huolta perässään tulevasta jne, kunnes yksi tyyppi puikahtaa ovesta kiittämättä ja ovea tukematta… Yhtäkkiä ilman happamuusaste nousee ja kaikki pitävät huolta vain omasta itsestään, tiukentavat huuliaan ja katsovat muualle. – Sen jäkeen saa vähän aikaa odottaa kuka tekee aloitteen. Se ihminen jonka elettä ei arvostettu tuskin ihan äkkiä osoittaa uudelleen jalomielisyyttä ja palvelunhalua muualla.
Tosi kivasti kirjoitettu ja kerrottu postaus 🙂
Kommentin jätti Arkiterapeutti Kops · lauantaina 12. toukokuuta @ 08:26
Otit esiin tosi tärkeän näkökulman, jota en kirjoittaessani huomannut, kiitos siitä. ’Tuulet’ tarttuvat, kunpa voisi levittää hyvää!
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 12. toukokuuta @ 09:51