Ajanvietelehdistössä näyttää olevan tapana määritellä ikääntyvän naisen elämänvaiheita ilmaisuilla: täyttä elämää tai elämän parasta aikaa. Tämä saa mietteliääksi. Tulee mieleen rypytön, värikäs, kevyt ja hauska, ehdottoman trendikäs ja esittelykelpoinen – siis eräänlainen ilmapalloelämä.

Täyttä elämää on jatkaa kerran valittua menemisen, näkymisen, kuulumisen ja aikaansaamisen linjaa. Täyttä elämää on harrastaa trendikkäitä asioita, kuten pysytellä hoikkana, syödä oikein, liikkua sopivasti ja hoitaa itseään. Kulttuuria, erityisesti festivaaleilla näyttäytymistä, on hyvä harrastaa sopivasti.

Elämän parasta aikaa on kun voi matkustella mielin määrin, toteuttaa itseään ja nauttia vaatimuksettomasta joutilaisuudesta, jossa mielellään on ripaus luksusta. Vihdoin voi antaa laatuaikaa lapsenlapselle, tavata trendiystäviä ja toteuttaa sen kauan uneksitun salaisen haaveen, joka sitten julkistetaan ajanvietelehdessä.

Täyden elämän vastakohta on tyhjä, tylsä ja rupsahtanut elämä. Sitähän kukaan ei halua, eihän. Elämän parasta aikaa on luuserimaista hukata nurkissaan nyhjäämällä. On siis ponnisteltava täyttääkseen joidenkin jossain laatiman elämän mitat, että ikääntyisi kelpoisasti ja muiden mieleen.

Voi meitä, jotka nautimme elämästä sellaisenaan! En ehkä ole ainoa.

  • Elämästä sellaisenaan nauttiminen välittyy vahvasti blogisi kautta ja siksi sitä on niin kiva lukea!

    Kommentin jätti ansku · torstaina 10. toukokuuta @ 13:22

  • Kiitos sanoistasi, Ansku!

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 10. toukokuuta @ 14:16

  • Hyvin sanottu! Mutta minusta sama pätee nuorempiinkin: on annettu ihannekuva, sanotaan nyt vaikka kolmekymppisestä naisesta, joka on ”city-ihminen”; aerobikkaa, matkustelee useita kertoja vuodessa kaukomaille, on vetreän eteenpäin menevä, työskentelee markkinatalouden palveluksessa otollisena kuluttajana ja lainanottajana..PUkeutuu kalliisti, nauttii viinilaseja terndibaareissa…(esim. minä en ole yhtään tuollainen enkä koe mitään tuollaista omakseni..)

    …kolmekymppinen ei saisi pysähtyä, hiljentyä, nauttia elämästä sellaisenaan…ihmiset ajattelevat: onkohan tuossa jotain vikaa?!

    Eli iästä riippumatta, on aina inhottavaa että annetaan joku tietynlainen ihannekuva siitä, millainen ihmisen tulisi olla. Kaikkiihan ovat erilaisia ja elämään mahtuu niin hyviä kuin huonojakin päiviä; ei vain sellaisia, joita muotilehtien sivulla kuvataan.

    Kommentin jätti SusannaR · lauantaina 12. toukokuuta @ 09:15

  • Hyvä, että laajensit näkökulmaa, Susanna. Sait minut miettimään omaa kolmekymppisvaihettani, josta ajasta tosin ympäröivä maailma on kovasti muuttunut. Kaikkina aikoina valtavirrasta poikkeavat ihmiset joutuvat jotenkin perustelemaan vähintään itselleen, miksi valitsevat toisen tavan elää. Oman tiensä ja tyylinsä kanssa sinuiksi tuleminen antaa pitkin matkaa iloa ihan muista asioista kuin pinnallisissa trendeissä mukana pysymisestä.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 12. toukokuuta @ 10:02

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.