Sekavin tuntein seurasin tv-kakkosen ilmastonmuutoskeskustelua. Tiedon lisääntyessä tuska kasvaa. Tosin sinänsä uusia faktoja ei paljon tullut esiin eikä sekään enää hämmästytä, miten eri näkökulmista eri intressipiirien ihmiset asiaa katsovat. On inhimillistä väheksyä oman elintavan, kulutustottumusten ja elinkeinon vaikutusta. Suorastaan liikuttavaa oli se hartaus, millä keskustelu pyrki siirtämään ongelmat Kiinaan.

Keskustelijoista Satu Hassi kykeni tuomaan kiihkottomasti faktatietoa ja perustelemaan tarjoamiaan positiivisia vaihtoehtoja. Ministeri Pekkarinen osoittautui innokkaaksi puolueensa ja hallituksen näkemyksien äänitorveksi, joskin argumentteja toistava selittäminen alkoi ärsyttää. Ideologisten ympäristöjärjestöjen edustajat leimattiin synkistelijöiksi, koska tunnepitoisesti latautunut informaatio tuntuu helposti syyllistävältä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttajiksi nousivat tässä keskustelussa korkeaan elintasoon liittyvät kulutustottumukset: lentoliikenne, autoilu, uusiutumattoman energian käyttö teollisuudessa, lämmityksessä. Maapallon väestöräjähdyksestä puhuttiin, mutta mainittiinko edes sademetsien tuhoamista? Ongelmiin tuntui olevan monella vain yksi ratkaisu: uusi teknologia.

Jotain pitäisi tehdä ja pian. Ratkaisu on meidän käsissämme, sitä ei voi siirtää tuleville sukupolville. On ponnisteltava hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, kulutuksen rajoittamiseksi, energian säästämiseksi ja sen uuden teknologian kehittämiseksi tähän kaikkeen. Ihminen tämän on aiheuttanut, ihmisen tämä on ratkaistava – itsensä ja lastensa tähden.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.