Seminaariporukalla keskusteltiin innokkaasti elämäntarinan eettisistä näkökohdista. Voinko kirjoittaa juuri niin kuin olen kokenut? En halua tuottaa pahaa mieltä niille , joita varten kirjoitan. Jos taas kirjoitan vain myönteisiä kokemuksia ja näkemyksiä, onko se rehellistä, kavennanko persoonaani toisten oletettujen reaktioiden kustannuksella? Toinen innostunut keskustelu syntyi käsiteltävänä olevan tekstin pohjalta vanhenemisesta, yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Nautin suuresti jo tutuksi tulleen porukan esiin tuomista perustelluista ja avartavista näkökulmista.
Pääkadulla viisi herraa oli ryhmittynyt pyörätieosuudelle puimaan asioitaan kalliin hotellin sisäänkäynnin kohdalla. Pyöräilijä soitti kelloa, yksi herroista siirtyi hieman, mutta pyöräilijä joutui tekemään väistöliikkeen, jonka seurauksena sarvikossa ollut muovikassi heilahti etupyörän pinnojen väliin ja kourallinen kyniä levisi kadulle. Olin jo kävellyt ohi, kun äkkiä tajusin: nythän ohitin mahdollisuuden olla avuksi ja tuottaa iloa! – Toista tilaisuutta ei tänään tullut.
Onpahan olleet antoisat keskustelun aiheet. Itse olen pohtinut monesti aivan samaa. Vastausta en ole löytänyt. Muuta kuin ylimalkaisen ohjeen itselle: on kirjoitettava rehellisesti, täydestä sydämestä, kunnioituksella.
Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 4. huhtikuuta @ 06:09
Katkesi kommentti. Aale Tynnin Kaarisilta runossa on minusta puhuttelevat sanat: Pane kappale siltaarkkuun niiden sydämestä joita rakastat…(jotenkin noin ulkomuistista kirjoitettuna). Sanat käyvät kirjoitusohjeeksikin yhtä hyvin kuin elämänohjeeksi.
Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 4. huhtikuuta @ 06:12
Niin, suppealle piirillekään kirjoitettu elämänkerta ei ole kalavelkojen maksun paikka. Totesimme myös yhdessä, että jos on salaisuuksia tai ikäviä muistoja on hyvä pitää mielessä, että kirjoitettuna negatiiviset asiat kuusinkertaistuvat. Tämän sanoi kunnianarvoisa lakimiesseniori, joka oli sen työnsä kautta oppinut. – Aale Tynnin runo jatkuu …he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Kiitos kommentista, Mehtäsielu.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 4. huhtikuuta @ 13:20