Tämä viikko ennen pääsiäisen pyhiä on hieno mahdollisuus hiljentää ja keventää elämänmenoa vähitellen, ettei pitkäperjantai tulisi niin raskaana ja pilvisen pimeänä kuin se joskus työstä väsyneenä tuntui tulevan. Toivoinkin mielessäni nyt, että voisin ilahduttaa joka päivä jotakin vastantulevaa ihmistä, niin saisin iloa itsekin.
Lenkkipolulla oli ihmeen kuivaa, kuulin peipposen laulun metsikössä ensi kertaa tänä keväänä. Nuoruusystävä oli havainnut peipon jo viime viikolla Etelä-Karjalassa ja tänään löytänyt sinivuokkoja. Kevään tuntu on vahva ja ilma raikkaan viileä.
Koulun kulmalla kohtasin kaksi pientä tyttöä, ekaluokkalaisia varmaan. Heillä oli pulma: kaulahuivi oli kiertynyt pikku pyörän ketjuihin ja keskiöön. – Hei, tytöt, jospa yrittäisin auttaa teitä, ehkä saadaan yhdessä kaulahuivi irti. Peruuta pyörää pikkuisen vähän kerrallaan, niin koetan samalla irrotella huivia. Nonnih, lähtihän se sieltä. – Voi, kiitos ihan hirveesti avusta, sirkuttivat hymyilevät tytöt kilpaa.
Ihastuttavaa!!!
Kuulostaa hyvältä – arjen sankaritar, rautainen tuleva mummo
liikkeellä ja ajatella miten pienestä se on kiinni. Pari minuuttia omasta ajasta eli ei yhtään mitään. Vain se viitsimisen vaiva.
Itse olen harrastanut tässä kevään tultua sitä, että aina kun vain
turvallista ja mahdollista, niin päästän autoillessa jalankulkijat
yli suojatien. Voi miten iloisia ilmeitä, hauskoja kiitoksia yms olen
saanut kokea. Ja taas se niin pienestä kiinni.
Jatketaan vaan tätä hyvän mielen jakamista! Ja siitä muuten saa
hyvän mielen myös itselle!
Hyvää pääsiäistä ystäväiseni!
Kommentin jätti Kippura · tiistaina 3. huhtikuuta @ 14:36
Hävettää, jos luet uusimman tekstin, tiedät miksi. Siitäkin huolimatta Hyvää Pääsiäistä Sinullekin! Koetetaan huomata tilaisuuksia olla iloksi!
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 3. huhtikuuta @ 19:33
Tuossa on hieno oivallus, hieno haaste. Ketähän tänään ilahduttaisin? Eilen otin kyytini yhden autottoman ystävän ja vein hänet kuuntelemaan pääsiäisen runoja ja musiikkia. Miten meitä hemmoteltiinkaan. Miten lämpimästi, korvia hivelevästi sello voi soida puukirkossa. Ja runot! Niissä koko hiljaisen viikon kärsimysnäytelmä. Miten suuri lahja, että joku valmistaa sellaisen hetken.
Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 4. huhtikuuta @ 06:20
Jatkan vielä. Minusta tämä oli niin hyvä ajatus, että laitan sen omaan blogiinkin. Ethän pahastu?
Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 4. huhtikuuta @ 06:32
Hyviä ajatuksia jaamme toinen toisillemme ja saamme toinen toisiltamme, sitähän blogikirjoittelu parhaimmillaan on! 🙂
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 4. huhtikuuta @ 13:23