”Mielenterveyden häiriöt ovat työkyvyttömyyseläkkeen tavallisin syy, mutta suomalainen terveysvalistus keskittyy edelleen ravintoon ja liikuntaan”. Ajatus on vedetty ingressiksi tutkimusprofessori Kristian Wahlbeckin Vieraskynä-artikkelista Hesarissa jokin aika sitten. Paljon puhuvia rinnastuksia löytyy muitakin. Itsemurhien määrä on kolminkertainen liikennekuolemien määrään verrattuna. Kansantaudeista neljännes liittyy mielenterveyteen, mutta terveydenhuollon menoista mielenterveyden hoitoon käytetään kymmenesosa.
Syy ei ole laitoshoitoresursseissa, valtaosa mielenterveyshoitoon resurssoitavista varoista kohdennetaan laitoksiin. Stakesin tutkija huutaa kuin yksinäinen korppi erämaassa: avohoitoa ei kehitetä! avohoitoresurssit eivät riitä! Aikavarauksella toimivat hoitopalvelut eivät riitä, on kehitettävä monipuolisempia avopalveluita. Kunnilta puuttuu mielenterveystyön strategia, yhteistyömahdollisuuksia järjestöjen kanssa pitäisi hyödyntää enemmän.
Omassa kotikaupungissani terveyskeskuksen ylilääkäri ryhtyi ponnekkaasti rakentamaan mielenterveysyksikköä terveyskeskuksen yhteyteen. Se oli silloin uusi positiivinen avaus, joka paransi avohoidon tilannetta, mutta yksikkö jäi lopulta yhdeksi uudeksi laatikoksi ennestäänkin lokeroituneeseen avohoitokenttään. Ylilääkärimme väsyi kuntabyrokratiaan ja siirtyi muualle. Jatkaako joku tähän suuntaan?
Yhteistyö terveyskeskuksen, erikoissairaanhoidon, kuntoutus-, työ- ja asumispalveluiden järjestäjien sekä alueella tomivien alan järjestöjen kesken tulisi saada kunnissa lopultakin toimivaksi. Mielenterveyden kokonaissuunnitelman laatimiseen uhrattu aika ja vaiva maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin, kun olisi selkeä tavoite, minkä mukaan palveluja voisi kehittää ja koordinoida.
Mielenterveydellisten avopalvelujen kentällä on kaikille asiallisille toimijoille tilaa, mutta jonkun on koordinoitava ja saatava yhteistyö pelaamaan.
PS. Jotkut ilkeämieliset ovat nimenneet Stakesin keski-ikäisten ja -äkäisten tutkijanaisten suojatyöpaikaksi, joka pitäisi räjäyttää taivaan tuuliin. Edellä mainittu artikkeli on Stakesin nuoren ja viisaan miestutkijan käsialaa. Ihan samaa viestiä ovat tutkijanaiset jo kauan sieltä tuoneet.
Mielenkiintoista pohdintaa. Aiheesi tuntuvat usein sivuavan jotain, mitä olen juuri ajatellut! 🙂 itse nimittäin opiskelen osa-aikaisesti hoitotiedettä ja olen kiinnostunut vanhuudesta…mutta esim. äskenkin kun kävin tuolla Espoontorilla, huomaan että tiettyihin paikkoihin aina kertyy sosiaalista eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta, tuolla istuskeli noita avohoitopotilaita(kin) ja mietin, mitähän toimintaa heille täällä on, millaisia hoitomuotoja. Siis juuri äsken ajattelin! 🙂
Kommentin jätti SusannaR · tiistaina 27. maaliskuuta @ 12:25
Ollaan sitten varmaan jotenkin samoilla värähtelytasoilla tällä hetkellä elämässämme, kun näin käy – ken tietää 🙂 Minulla on entisen työni ja koulutuksenikin kautta sydäntä lähellä nämä mielenterveyteen liittyvät asiat. Nyt kun liikun enemmän kuin ennen sellaiseen aikaan, kun työssäkävijät ovat työpaikoillaan, olen huomannut saman: erilainen väki kansoittaa kaupungin kadut. Ruuhkassa on helppo sekä kätkeytyä että olla näkemättä.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 27. maaliskuuta @ 18:17