Sytytän jo aamulla lampukan liekin Jumalanäiti Marian ikonin eteen. Tänään en mene kirkkoon, tuntuu tärkeältä kuitenkin elää tätä sunnuntaita nimenomaan Marian päivänä. Minulla on ollut oma erityinen Maria-kokemukseni nuorena Italiassa, eräässä pienessä katolisessa kirkossa. Kokemus on jäänyt vaikuttamaan läpi elämän.

Mietiskelen Marian merkitystä. Luterilainen kirkkomme on kovin tarkkaan siivonnut Marian uskon henkilögalleriassa taustalle. Yhdeksän kuukautta ennen joulua, jolloin Maria on tapahtumien keskipisteessä maailmaan syntyvän Jumalanpojan äitinä, vietetään kirkossamme kuitenkin juhlapäivää enkelin vierailun kunniaksi. Vanhoissa kirkoissa Marialla on aivan toinen asema, katolisilla rakastettuna Taivaan Kuningattarena, ortodokseilla kunnioitettuna Jumalanäitinä.

Taivaallisen väen sanotaan raamatussa olevan sukupuolineutraalia. Kuitenkin Isä Jumala ja Jumalan Poika kuten myös pääenkelit Gabriel ja Mikael kuulostavat kovin miehisiltä. Ei ihme, että inhimillinen usko on kaivannut naisellista vastapoolia. Marian arvostaminen naisena ja äitinä tässä kontekstissa ei ole tasa-arvokysymys vaan tasapainotus, pyrkimys harmoniaan.

Maria, hellyyden äiti; uskon, luottamuksen ja nöyryyden esikuva.

  • Kaunis teksti! Itse kirjoitin juuri blogiini hieman samoista asioista, Hannele Koivusen kirjan pohjalta.

    Nimenomaan: Maria tuo harmoniaa, hellyyttä, tasapainoa ja nöyryyttä hyvän edessä.

    Kommentin jätti SusannaR · sunnuntaina 25. maaliskuuta @ 17:31

  • Niin vielä, kirjoitin muistakin asioista (mistä Koivunen puhui kirjassaan), Sinulla oli niin kaunis ja rauhaa henkivä kirjoitus! 🙂

    Marialta olisi oppimista.

    Kommentin jätti SusannaR · sunnuntaina 25. maaliskuuta @ 17:45

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.