Pääsimme maaliskuulle asti ennen kuin flunssavirus kouraisi. Toinen meistä on ollut jo neljä päivää kunnon kuumeessa. Aluksi oikein nautin hoivaamisesta pitkästä aikaa. Nyt kun hän lienee toipumassa, on minun vuoroni. Vilu väristää lämpimistä villavaatteista ja sukista huolimatta (siunattu äitini, joka jaksoi aikoinaan neuloa). Kääriydyn vuoteeseen, nukun ja nukun ja aina välillä käyn juomassa lämmintä mehua. Viruskissa ohjelmoi tietysti kokonaan uusiksi Toisen ainoan kevätlomaviikon! Eipähän tarvitse miettiä menemisiä eikä tulemisia vähään aikaan. – *Pitää täällä kirjoitustaukoa, kunnes elämä voittaa*.