Ystäväni Krii tuli lomamatkalta Afrikasta. Korttikin oli jo saapunut, oltuaan matkalla vain viikon. Kuvassa oli valtavia apinanleipäpuita ja hauska sinikeltainen pikkubussi, johon noustaan takaa. Viestissä kuvattiin afrikkalaisia näkymiä, ihmisiä, eläimiä ja lyhyesti omaa tunnetasoa: vaikuttavaa. Keskustelussa paljastui sitten matkan todellinen vaikuttavuus: Krii oli järkyttynyt köyhyydestä, lasten määrästä, ympäristön tilasta, paikallisten elämän kaikinpuolisesta ankeudesta – ja hotellinsa ylellisestä rauhasta sen kaiken keskellä.

Ystävä on matkaillut eri puolilla maailmaa, nähnyt monenlaista elämää ja kulttuuria. Hän tekee työtä, jossa kohtaa kotimaisen paikallisen köyhyyden lähes päivittäin. Hänen laillaan moni on hyvin tietoinen köyhien tilanteesta globaalistikin. Toinen entinen työtoverini työskenteli opiskeluaikanaan kuukauden Kalkutan slummialueella. Hän sanoi, että sellaista kokemusta ihminen ei koskaan unohda. Tuntuu hyvältä, että joku kykenee yhä järkyttymään. Vasta omakohtainen kokemus paljastaa, miten suhteellista köyhyyskin voi olla. Ystävä oli kokenut Afrikan köyhyysongelman erityisesti lasten kannalta niin toivottomana, että mikään apu ei riittäisi.

Kun Krii palaa tänään työhönsä, hänellä on paljon ajatuksia köyhyyden suhteellisuudesta ja uusi näkökulma elämään. Ei ihan pieni lomatuliaiseksi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.