…sanoi viime vuosisadalla Niilo Tarvajärvi radion sunnuntaiaamuohjelmassa. Tänään tapahtui se ihme, että kun nyt kerran satuin heräämään varttia vaille kahdeksan, päätin jostain kumman syystä avata television. Tässä vaiheessa on ihan pakko todeta, että olen ollut eläkkeellä viime elokuun alusta, enkä ole vielä yhtenäkään aamuna tuntenut tarvetta katsella aamu-tv-ohjelmaa, koska rakastan yli kaiken aamujeni rauhaa.

Sattuipa niin – mitä en tiennyt – että aamutelevisio juhli kymmenvuotista taivaltaan juuri tänä samaisena aamuna. Ajatella, kymmenen vuoden ajan joka arkiaamu pulinaboksi on ollut käynnissä ja kerran viikossa sanavalmiiden julkishenkilöiden iskujoukko on saapunut paikalle jälkiviisastelemaan viikon ykkösaiheista. Oi, mitä olenkaan menettänyt: tosielämän vuolaana virtaavan uutiskymen pärskeitä, hetken kuohuja, arkista lorinaa ja lirinää.

Mediatutkija Veijo Hietasta haastateltiin. Hän oli pohtinut asiaa ja sai sanoa jopa kolmekin lausetta yhteen menoon toimittajan keskeyttämättä. Jos amerikkalaisilla on ollut aamutv jo 1950-luvulta lähtien ja Suomea sanotaan maailman amerikkalaisimmaksi maaksi, miksi meille tämä ohjelmatyyppi tuli vasta kymmenen vuotta sitten? On ollut vallalla prime-time -ajattelu: katsojat eivät ehdi tv:n ääreen ennen iltaa. Yhteiskunnallisen murroksen myötä oli viimein tunnustettava, että on olemassa ihmisryhmiä, jotka katsovat päivällä, aamulla jopa yöllä televisiota, jos siellä on ohjelmaa. – Näin mediatutkija.

Aamutelevisio on kallista ohjelmatuotantoa, joten sille on varmistettava optimimäärä katsojia. Vähitellen väki on mediatutkijan mukaan oppinut silmäilykatsomisen tekniikkaa; ei tarvitse nakottaa aparaattia vastapäätä, voi puuhata omiaan, lukea lehteään, juoda kahviaan ja seisahtaa hetkeksi kuvan ääreen vain, kun joku kiintoisa signaali pysäyttää. Aamutelevision kuvalliseen puoleen ei kannata panostaa liikaa, kustannukset saadaan siten pysymään aisoissa.

Saattaapa olla, että olen vanhanaikainen tv-katsoja. Tutkin ohjelmatarjottimen etukäteen ja panen merkille kiinnostavat. Istahdan mielelläni valitun ohjelman ääreen ja annan sen temmata minut mukaansa. Jos se ei sitä tee, saatan kurkistaa toiselle kanavalle ja jos ei sielläkään nappaa, suljen aparaatin. Olen huomannut senkin, että vaihtoehtojen tarkistaminen kannattaa, joskus osuu todella kiinnostavaan ohjelmaan, jota ei ole huomannut ennakkoon.

Tämän aamuisen kokemuksenkin jälkeen on todettava: ehkä tästä ei tullut päänavausta johonkin uuteen elämäntapaan. Instant-mix närästää.

  • Kirjoitit hyvän tiivistelmän tämänaamuisesta TV:n aamuohjelmasta. Minulle on viime vuosien aikana tullut tavaksi ottaa työpäivinä aamu-uutiseni televisiosta juuri tuolla tavalla muuta puuhaten samalla. Mutta pidempään katsoessa uutisten toistuvuus alkaa puuduttaa ja urheilun osuus kyllästyttää. Siksi vapaapäivinä pidän mieluummin kiinni aamulehtiperinteestä, paitsi jos vapaapäivä sattuu perjantaiksi. Olen nimittäin jäänyt koukkuun Jälkiviisaisiin ja Viikon tähtihetkeen, vaikka elokuvissa käynkin melko vähän. Minusta on nautittavaa kuunnella arvioitsijaparin älykästä, toisiaan täydentävää sanailua. Jälkiviisaat ovat parhaimmillaan älyllistä ilotulitusta, mikä harmillisesti loppuu aina kesken. Tosin on siinä ärsytystekijääkin mukana, kun tietyt osallistujat ovat liikaa tilaa vieviä. Sääli, että Ville Blåfield lopetti, hänellä oli erityisen harkitut, omintakeiset mielipiteet. Tämänpäiväinen juttelu oli vain hauskaa löpinää juhlan kunniaksi.

    Kommentin jätti Arru · perjantaina 2. maaliskuuta @ 19:30

  • Mietinkin: Jälkiviisaat ei saattaisi olla hullumpi osio, jos keskustelijat vaihtuisivat ajoittain tai ainakin joku heistä. Nyt naiset olivat suuna ja päänä eikä oikein mitään järjellistä sanottavaa löytynyt. Elokuva-esittely oli ainakin tällä kertaa kiinnostava, paitsi että tässä puolestaan miespuolinen toimittaja oli jotenkin meluisa ja raameistaan ulos tuleva. Tiedän monta kaltaistasi, jotka sanovat aloittavansa työpäivän tv auki aamupuuhiensa taustalla. Toimii varmaan, kuten sanot, jos ei samaan aikaan yritä syventyä lehteen. Kun näitä aamuohjelmia on vielä kahdella kanavalla yhtä aikaa, täytyyhän niille riittää katsojiakin!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 2. maaliskuuta @ 20:56

  • Niinpä, pari päivää myöhemmin tulikin mieleeni tästä aamumetelistä. Tiedottaja-kurssilla eräs ammattitiedottaja kertoi ”katsovansa” samaan aikaan molempia aamuohjelmia vierekkäin olevista töllöttimistä. Siihen mukaan vielä parin lehden lukaisut ja päivän tärkeimmät uutiset on tiedossa. Ehkä hieman levotonta???

    Kommentin jätti annu · maanantaina 5. maaliskuuta @ 20:43

  • Hän onkin tiedottaja 😉

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 6. maaliskuuta @ 16:02

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.