Istahdin kieltämättä suurin toivein tv-kakkosen ajankohtaisohjelman ääreen, jossa oli luvassa keskustelua otsikolla Akkavalta. Toinenkin istahti, viipyi noin kymmenen minuuttia, kunnes luikahti laittautumaan yöpuulleen. Enpä suuresti ihmettele. Kun ohjelma viimein loppui uutiskatkon jälkeen, jäi jotenkin sekava ja epämääräisesti tyytymätön olo. Yritettiinkö liikaa?
Onhan se vaikeaa, keskustelu. Me naiset osaamme rupatella, juoruilla, heitellä nokkeluuksia, pitää hauskaa miesten kustannuksella ja valittaa kaikesta. Mutta keskustella, olla perusteltua mieltä, pysyä asiassa? Jos edes jostain kuumaperuna-aiheesta pääsisi selkeille vesille naisten kesken keskustelemalla, yksimielisyyteen toki ei tarvitsekaan. Jos edes opittaisiin puhumaan toisin ajattelevaa nälvimättä.
Jutut sivusivat johtajuutta, koulutusta, työuraa, tasa-arvoa, palkkausta, kotiäitiyttä, päiväkotijärjestelmää, feminismiä. Lasikatto, kiintiönainen, telaketjufeministi, kotiäiti, uranainen – tuttua sanastoa viljeltiin. Studioon paimennetun naisväen joukossa olivat tietysti obligatoriset nykynaisen ikonit tutkija Sari Näre ja taiteilija Sofi Oksanen ja menneiden aikojen muistoksi taistolaisaktivisti Kristiina Halkola, piispaksi ylennyt naisasianainen Tuulikki Koivisto-Byman sekä poliittisen lasikaton läpi johtajaksi päätynyt Kaarina Suonio. Sukupolvien ero tuntui ja kuului.
Monien älykkäiden ja viisaiden naisten hyviä puheenvuoroja kuultiin. Löytyikö uutta näkökulmaa, enpä tiedä. Koulukokeilu kuulosti kiinnostavalta uudelta avaukselta tasa-arvokasvatukseen. Raikkaat feministitytöt naiskuvatapetteineen olivat telaketjumielikuvista onneksi äärimmäisen kaukana. Ehkäpä Kristiina Harju tiivisti oleellisen: naiset ovat erilaisia, ei ole tasa-arvoa naistenkaan kesken. Ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon naisten ja miesten välillä on vielä matkaa.
Mielenkiintoisia juttuja, joita itsekin pohdin. Ei todellakaan ole naisten välistä(kään) tasa-arvoa; minusta ei ole mitään ihmisten välistä tasa-arvoakaan (kyynisenä tänään…:) ). Mutta olen myös huomannut naisissa sellaisen piirteen, että joko pitää olla ”kiva kaveri” (eli lähteä mukaan juorurinkeihin, haukkumaan miehiä tms..) tai sitten on ”miestennielijä” tai ”omituinen”, ”niskoittelija”…mitähän vielä. Lisäksi, jos naisryhmän kanssa on eri mieltä, saa pahan, rettelöitsijän maineen! Ikäänkuin olisi loukannut oikein jonkinlaista ”sisaruutta”.
No mutta. Minusta feminismi on ymmärretykin kokonaan väärin, telaketjut jne. Feminismihän on (tai pitäisi olla) ILOA naiseudesta, siitä että on nainen, eikä nimenomaan tekeytyä miesten kaltaiseksi (koska silloinhan tulee esille se asia, ikäänkuin nainen olisi jo alunalkajenkin huono….)
No mutta. Kuvaamasi keskustelu kuulosti mielenkiintoiselta, harmi että sekin meni taas ohi!
Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 28. helmikuuta @ 23:01
Olet varmaan kuullut sanonnan: ’toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset’. Ajattelen tasa-arvomielessä eduksemme sen, että meillä pystyy olemaan naispresidentti sekä valtion että Korkeimman oikeuden johdossa, naisia ministereinä, professoreina ym. Jos vertaillaan globaalisti eri maita, lienee meillä tasa-arvo aika hyvällä mallilla: naisten äänioikeus, mahdollisuus opiskella ja osallistua poliittisesti ovat esimerkiksi tulleet ajat sitten. Työelämässä asiat eivät kaikin osin ole hyvin, eikä taida lohduttaa, että niin se on muuallakin EU:ssa. Yksityisellä tasolla tuo, mihin esimerkkisi viittaa, on usein ikävä kyllä totta, jopa niin, että nainen voi olla toiselle suorastaan julma. – Olenkohan ymmärtänyt feminismin oikein, kun ajattelen, että sen idea on nimenomaan paitsi mainitsemasi ilo naiseudesta, myös naisen aseman tukeminen niin, että olemassa olevat epäkohdat korjattaisiin ja todellinen sukupuolten tasa-arvo voisi työ- sekä perhe-elämässä toteutua aitoja sukupuolieroja hävittämättä.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 1. maaliskuuta @ 17:10
Naulan kantaan.
Kommentin jätti SusannaR · torstaina 1. maaliskuuta @ 19:50