Joskus tää ihana arki tahmaa. Miten ihmeessä koko kuuden tunnin omarauhainen päiväsydän voi mennä lehtien lukuun, keittiöaskareihin, pyykinhuoltoon, papereiden sortteeraamiseen ja kirjoitteluun? Nytkin olisi mitä upein ulkoilusää, ei edes liian kylmää eikä liukasta, mitä olen käyttänyt tekosyynä. Tintti, tuo maanmainio ja hurmaava kuntoutuskurssimme ohjaaja Kuortaneelta, sanoi aikoinaan yksiselitteisesti: kaikki syyt, jotka estävät ihmistä liikkumasta ovat tekosyitä. Niinhän se on. Voi voi.

Huomenna, huomenna ihan varmasti lähden ulos. No, ainakin kävelen kirjastoon ja hankkimaan levykaupan legendaariselta Ollilta liput konserttiin ja sitten asemalle ja junaan. On nääs seminaaripäivä. Joo, onhan se hyötyliikuntaa, mutta mitäs sitten. Liikahtelua se on sekin, älkääs.

Ja mistäs tämä huononomantunnonpuuska nyt puhaltautui tähän? Eihän elämä ole sentään kilometripisteiden keruuta, ei kai -?