Silloin tällöin kurkistan uusiin blogeihin, joita putkahtaa joka päivä listoille. Haluan ajoittain hahmottaa, onko blogimaailmassa jokin muuttumassa. Merkille on jo pantu yleisesti vaalien läheisyyden inspiroima kansanedustajatarjokkaiden invaasio. Muutenkin poliitikot ja muukin julkisväki ovat keksineet blogin ilmaisukanavakseen.

Blogimaailman kovassa ytimessä on joukko pitkään sivustoa pitäneitä yleislahjakkaita ja oman persoonallisen tyylinsä löytäneitä, kultturellejakin kirjoittajia, joille on muodostunut oma kommenttiosastoissa pörräävä faniparvensa. Ymmärrettävästi humaaneja ja kirjallisia blogeja on muutenkin runsaasti, monet niistä korkeatasoisia sekä kieleltään että sisällöllisesti. Jotkut haluavat provosoida teksteillään ja saavatkin ajoittain aikaan kiehuntaa. Jotkut käyttävät nettiä vain ilmaisuvälineenään pyrkimättä kontaktiin lukijoiden kanssa. Motiiveja on monenlaisia.

Askartelu- ja neulesivustojen määrää jaksan ihmetellä aina vain, niitä on ennestään varmaan satamäärin ja lisää tulee harva se päivä. En ole jaksanut paneutua niiden sisältöön, mutta on pääteltävissä, että näperryksestä kiinnostuneita riittää. Onko tämä joku nykyaikainen versio entimuinaisista ompeluseuroista? Viime aikoina näyttää ilmaantuneen herkuttelusta innostuneiden blogeja, jotka tosin tarjoilevat enimmäkseen uusia muunnelmia vanhoista resepteistä. Toisaalla moni hakee laihdutusponnisteluihinsa kohtalotovereita ja ideoita kierrätetään innokkaasti.

Yksinäisten elämäntilitystä ja kipeiden terapiablogeja löytyy paljon. Vakavissaan kirjoitetuilla onkin positiivista merkitystä sekä kirjoittajien itsensä että monen kohtalotoverin kannalta. Omissa sfääreissään haahuilevien päämäärätöntä huhuiluakin putkahtelee esiin. Hämmentävän karmeaa v-kieltä käyttävää, seksin- ja viinanhuuruisessa elämässään hörheltävää porukkaa näkyy riittävän. Jopa jokunen taiteen nimissä blogimaailmaan ujutettu avoimesti pornografinen kuvastokin on vilahtanut joukossa. Nettitirkistely puree; suosittuja näyttävät olevan taksikuskien kuvaukset asiakkaistaan.

Asiantuntijablogit ovat luku sinänsä. Monet niistä ovat kylmän asiallisia, vailla persoonan säteilyä. Joskus sitä miettii, onko asiantuntijan tärkein motiivi siis vain esittää asiantuntijuuttaan vuodesta toiseen kommentointeihin reagoimatta tai mahdollisuudenkin pois sulkien.

Saattaa olla, että niin lukijana kuin kirjoittajanakin ihminen hakee jollakin tasolla tutun arvomaailman jakavaa yksilöä blogimaailmassa, voidakseen kokea, ettei ole yksin ajatuksineen ja tuntemuksineen. Täysin kaltaistaan ihminen ei onnekseen koskaan löydä, sillä jokainen haluaa ja saa olla ”oma itse, ihan hyppyrin viime laitaan”, kuten jossain sanotaan (liekö ollut Ibseniä). Erilaisuus ja erikoisuuskin ehkä tarjoaisivat satunnaiselle lukijalle oivalluksia.

Blogien kirjavuus lienee oikeastaan pienoiskuva ihmisten maailman moniulotteisuudesta. Tänne mahtuu äärtä ja laitaa, kuten elämäänkin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.