Mielenrauha.
Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan olen käynyt Valamossa vähintään joka toinen vuosi, joskus jopa kahdesti samana vuonnna henkilökohtaisessa retriitissä. Toisinaan on ollut syitäkin: työelämän puristus, perheen routavuosien kivut, Esikoisen ja Kuopuksen kotoa muutot, isän kuolema. Toisinaan olen tullut vain oman sydämen ikävän vetämänä. Valamosta on tullut minulle, toisuskoiselle, rauhan ja sielunlevon paikka.
Luonnonrauha.
Valamo on veden ympäröimällä, avaralla ja korkealla paikalla, siksi sen valoisuus on ainutlaatuinen. Talojen arkkitehtuuri hoitaa esteettistä silmää: sopivasti raikasta modernia harmoniaa bysanttisin vivahtein ja toisaalta vanhaa kartanoromantiikkaa. Kaiken keskipisteenä hohtaa valkea kirkko kuparisipuleineen ja risteineen. Valtavien vanhojen puiden keskellä kulkiessa tuntee ihmisen, hänen voittojensa ja tappioidensa, murheidensa ja ilojensa pienuuden. Eri vuodenaikoina luonnon kauneus puhuttelee. On pieniä metsä- ja rantapolkuja sekä raivattuja reittejä kävelijälle, talvisia latuja hiihtäjälle.
Sielunrauha.
Ortodoksisessa luostarissa on ainutlaatuista se jokin, mikä syntyy kutsumuksessaan elävien ja työtä tekevien kävijää kunnioittavasta, tunkeilemattomasta suhtautumisesta kävijöihin ja toisaalta jumalanpalvelusten intiimistä, mystisestä kauneudesta ja intensiteetistä. Luterilaisen saattaa olla aluksi vaikea ymmärtää kantiloituja rukouksia, vanhahtavia tekstejä, suitsutusten, ristinmerkkien, tuohusten sytyttelyn ja ikonien suutelemisen merkitystä. Kun siihen tottuu ja elää siinä mukana, vaikutus on uskomattoman tyynnyttävä ja ravitseva. Sielunlepo ei olekaan passiivista liikkumattomuutta, vaan monitasoisesti tyydyttävää, ristiriidatonta vapautta.
Kiitos kuin jaoit tämän, rauha ja ilo huokuu tästä lävitse!
Itse käyn joka kesä Valamossa, tosin en ole vielä pidempää aikaa viettänyt, siellähän on kaikenlaisia kurssejakin…Mutta totta on, että jokin paikassa vetää puoleensa, kaunis ja paikka ja tuo rauhaa.
Kommentin jätti SusannaR · sunnuntaina 11. helmikuuta @ 23:10
Valamolla tulee olemaan aina erityinen paikka sydämessäni. Erityisistä syistä. Kiitos terveisistä sen rauhaisilta kujilta!
Kommentin jätti erakko · maanantaina 12. helmikuuta @ 12:55
Luin aamulla varhain ja päivällä auringon paistaessa lumiseen kotimaisemaan. Täälläkin oli hiljainen rauhan hetki. Ja nyt iltarukouksen aikaan. Kiitosmielellä.
Pablo
Kommentin jätti Pabloo · keskiviikkona 14. helmikuuta @ 22:37