Kaapin nuohousoperaatio on loppusuoralla. Säilytettävät paperit ovat siistissä kasoissa menossa asiakirjalokerikkoon. Monta nivaskaa on jo hiiltynyt takassa tai päätynyt keräyslaatikkoon. Osa lehtiä jää vielä pinoon, taidan tietää mihin ne voisi viedä luettavaksi.

Työhuoneessani oli muuan mappi öö, johon tapasin sijoittaa paperit, jotka eivät kuuluneet selvästi mihinkään kategoriaan. Sinne päätyi myös turhalta tuntuneita tiedotteita, joita ei suoraan roskiinkaan kehdannut heittää. Mappi öössä ne kypsyivät, kunnes aika oli ne hoitanut heivauskuntoon.

Moinen instituutio olisi tarpeen kotiosoitteessakin. Jos ei nyt mappi, niin jonkinlainen haudutuslaatikko, mutta ehdottomasti vain yksi, muinaisen kenkälaatikon kokoinen.Sinne vain kaikki mitä ’ei vielä voi panna pois’. Kylkeen viimeinen käyttöpäivä ja sen jälkeen heipsulivei.

Toinen kurkistaa joka päivä töistä tultuaan kaappihuoneen ovelta hahmottaakseen tilanteen. Jatkuu? No jatkuu jatkuu, kunnes on valmis. Ei saa ärsyttää äitikarhua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.