Voiko omaan kuolemaansa valmistautua? Kannattaako tehdä testamentti? Onko omien hautajaisten ennalta suunnitteleminen makaaberia? Helpottaako valmistelu omaisia vai sitooko kädet? Onko kysymys halusta hallita omaa elämäänsä vielä kuoleman rajankin yli?

Monia kysymyksiä herättävä asia on putkahtanut taas esiin. Taannoinen Hesarin NYT-liite heitteli ilmaan ihmisten toiveita omista hautajaisistaan. Olenpa itsekin miettinyt noita eräässä niistä vaiheista, joissa elämästäni olen tiliä tehnyt. ”Haluan että hautajaisissani soitetaan Satumaa-tango haitarilla” – erään nimimerkin tapaan.

Voi olla, että jonakin päivänä tulen kirjanneeksi joitakin toivomuksia omaisilleni – tai sitten en. Olen huomannut, että ajatukset asiasta myös muuttuvat ajan mittaan. Jos tekisi listaa, sitä pitäisi päivittää aika ajoin. Jos ei tee, ei se sitä tarkoita, ettei voisi kuolemaansa ajatella. Kyllä voi.

Ajattelen, ettei sittenkään taida olla niin väliä, mitä tekevät ja miten. Saattojuhlan mietintä on yksi osa lähiomaisten suruprosessia, sen tiedän, kun olen isäni saattanut. Ehkä ennakko-ohjeistuksen merkitys on suurin ihmiselle itselleen vielä eläessään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.