Olen huomannut, että asiakkaana ollessani minua nykyisin teititellään. Kun kohdalle sattuu saman ikäpolven ihminen, se tuntuu vielä vähän hassulta. Olen sisäistänyt pohjoismaisen tasa-arvoisen sinuttelukäytännön, joka viime vuosisadalla oli tapana Suomessakin.

Hämmästyin lukiessani Hesarin kuluttajasivulta naistoimittajan kolumnia aiheesta. ”En aio viedä rahojani liikkeeseen, joka ei arvosta haluani tulla sinutelluksi.” Toimittaja arveli ’teitittelyvimman’ tulevan meille EU:n vaikutuksesta. Ranskalaista touhua! Näin tunteenomaisestiko tähän nyt pitää suhtautua?

Vanhempieni sukupolvi on teititellyt omia vanhempiaan kunnioituksen osoituksena. Terapeutti teitittelee asiakastaan iästä riippumatta, koska on sisäistänyt ammatillisen etäisyyden välttämättömyyden hoitosuhteessa. Hyvään käytökseen kai kuuluu meilläkin, ettei mennä sinuttelemaan oikopäätä jokaista.

Tässä asiassa ollaan hyvin henkilökohtaisten tuntemusten ja kokemusten maaperällä. Mitä satunnaisempi asiakastapahtuma on, sitä tärkeämpi on teitittelyn luoma tila kohtaamisessa. Mitä tutumpi vastapuoli, sitä herkemmin kommunikoidaan sinutellen ilman sen kummempia ’kauppoja’.

Minua teitittely ei loukkaa eikä yleensä sinuttelukaan. Jos sinutteluun asiakastilanteessa liittyy mitätöivä ja ylimielinen asenne, se kyllä voi kirpaista. Silloin saatan kääntää selkäni ja kävellä ulos. Onneksi tuo on harvinaista. En ryhtyisi ’opettamaan’ asiakaspalvelijaa, vielä vähemmän asiakastani. Elämä opettaa.