Maanantain Voimalassa keskusteltiin toimittajien johdolla huumorista. Katsoin uteliaisuuttani vielä ohjelmassa mainitun tv-ykkösen uuden sketsikoosteen nimeltä Läpiveto, joka esitettiin uusintana Voimalan jälkeen. Tekijöiden selitykset ja perustelut ymmärsin, ne olivat jopa kiinnostavia. Tekijöillä on hauskaa keskenään.
Näyttää pahasti siltä, että olen huumorista eri mieltä. En haluaisi millään myöntää olevani huumorintajuton, vaikka läpivetotyyppinen huumori ei naurata. Ilmeisesti kyseessä on huumorinlaji, joka ei puhuttele minua mitenkään. Sen ymmärrettävän selostuksen ja perustelujenkaan jälkeen. Kun ei niin ei.
Toinen meistä, urheiluohjelmien suurkuluttaja, joka myös maksaa meillä tv-lupamaksut, sanoo, ettei hänellä ole mitään havaintoa kyseisestä sketsiohjelmasta. En siis saa kotiosoitteesta vertailukohtaa. Toinen kyllä nautiskelee Uutisvuodon ja Itsevaltiaat. Jälkimmäiselle naureskelen itsekin, kun satun paikalle.
Juba Tuominen on noussut arvoon arvaamattomaan mediassa Viivinsä ja Wagnerinsa ansiosta. Piirtäjä itse huitoi kaikki analyysit sivuun kuin kiusallisen kärpäsen. Hän piirtää, koska hän saa siitä leivän. Joskus hänellä on hauskaa piirtäessä, useimmiten ei. Piirrokset eivät tarkoita mitään eikä hän pyri niillä mihinkään. Hähä. Siitäs saitte.
Huhhuh, voihan olla, että olenkin tosikko. Miksi en etsi huumoriohjelmia katsottavaksi, vaikka jotkut näkevät noin paljon vaivaa saadakseen ihmiset nauramaan? Ja jotkut ihmiset nauravatkin. Miksi minusta Conan O´Briankin on hauskempi, vaikka hän vain istuu tuolissaan nokkeloimassa satunnaisen sohvaperunan kanssa?
Olipa huojentavaa tänä aamuna todeta Hesarin Kanava-kriitikon olleen samoilla linjoilla. En ole siis ainoa, jota sketsipojujen huumori ei naurata. Mutta. Kulttuuritoimittaja näkyy olevan nainen, hm, mitäs siitä on ajateltava. Onko tämä sukupuolikysymys? Vai vaikuttaako ikä? Pissismummo nauraa parhaiten itselleen?
Olen itsekin miettinyt samaa. Minua ei naurattanut Kummelikaan. Äitini tosin sanoi lapsena, että olen hyvin vakava lapsi. Mutta eivät nuo sketsit naurata aikuisiälläkään! Joskus oikein hävettää tekijöiden puolesta. Yrittävät niin kovin. Äitini katsoo englantilaista Pokka Pitää-sarjaa, missä seikkailee Hyacinth-rouva. Sitä katsoessa on kyllä joskus naurattanut. No, sehän ei ole suomalainen. Amerikkalaisia ”komedia”sarjoja ei jaksa mitenkään katsoa: toistavat itseään…röhönaurua…toistavat…röhönaurua.
Ehkä suomalaiset ovat käsittäneet huumorin väärin? Että huumori on samaa kuin idiotismi? No ei, en halua olla jyrkkä.
Hyvä huumori on HYVÄÄ huumoria, ironista, oikeaan kohtaa ajoitettua…pienistä arkipäivän asioista kumpuavaa. Sellaiselle minä nauran! Jäädään odottelemaan, hauskaa suomalaista sketsiohjelmaa! 🙂
Kommentin jätti SusannaR · keskiviikkona 17. tammikuuta @ 14:29
Olen nyt muutaman Läpivedon katsonut, eikä ole vielä kertaakaan naurattanut. Ei kumppaniakaan. Olemme miettineet, mikä meissä on vikana. Mukava kuulla, että kohtalotovereita on.
Kommentin jätti Obeesia · keskiviikkona 17. tammikuuta @ 18:00
Olisiko niin, että kun naiset harvoin ryhtyvät/pääsevät tekemään tv-huumoria, se mitä tehdään on sitten niin tekijäinsä näköistä, ettei juuri muille aukene? Voimalassa mainittiin spede-huumori, uuno turhapurot ja muut positiiviseen sävyyn. En ole niidenkään huumorista saanut kiinni. Ymmärsin keskustelusta, että tarkoitus on vetää tabut esiin ja kaataa naurulla. Siinä ollaan kyllä tarkassa paikassa, senkin nuoret komiikantekijät myönsivät. Helposti mennään pilkkaamisen puolelle. Hienovarainen ironia, josta Susanna puhuu, on älykästä huumoria ja vaatii katsojalta vivahteiden tajua. Nyt tuntuu, ettei vaadita mitään, kunhan roiskitaan.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 17. tammikuuta @ 18:43