Jo junassa Yst. Sosiaalineuvos ja mie osuimme rehevän naishenkilön viereen, joka kertoi olleensa lääkäripäivillä ja puuttui sivusta puheeseemme, joka koski tieteen tulevaisuusennustuksia. Matka kului hauskasti aidolla pohjalaismurteella kerrottujen laihialaisvitsien höystämänä. Tarttuva nauru rouvalla!
Kävimme siis Tieteen päivillä, Ison Kaupungin yliopistolla. Mielenkiinnon kohteena oli ?Kurkistus aivoihin?. Puolitoistatuntinen sisälsi viisi vauhdikasta varttitunnin esitystä powerpointteineen ja muutamia kysymyksiä vastauksineen. Näin se pitää olla. Kun asian esittäjä joutuu tiivistämään sanomansa, pysytään keskeisessä informaatiossa ja yleisö pysyy mukana.
Tiesittekö, että systeemisen neurotieteen ja aivokuvantamisen huippuyksikkö sijaitsee Otaniemessä. Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratorion kalliit ja herkät mittalaitteet ovat tarpeen näissä tutkimuksissa. TKK:sta olivat myös asiantuntijat yhtä lukuunottamatta. Panin merkille, että neljä viidestä professori/dosentti ?tason asiantuntijasta oli naisia. Näin meillä nykyään.
Oli erittäin mielenkiintoista saada täsmällistä tietoa aivojen kuvantamismenetelmistä, kun potilaskokemusta kyseisistä toimenpiteistä jo on. Myös muistin toiminnasta, kielen ymmärtämisestä, näköaistin toiminnasta, kipuaistimusten paikannuksesta ja vuorovaikutuksen merkityksestä aivojen toiminnassa tuli kiinnostavaa uutta tietoa.
Pimeää energiaa
ja vuorovaikutuksen merkityksiä
Jäi mieleen muun muassa, että aivoilla on vielä tutkimatonta pimeää energiaa käytössä lepohetkinä, kun ne järjestelevät saatua informaatiota. Tämmöiset joutilaat ajat ovat aivoille tärkeitä. Aivot aktivoituvat myös enemmän, jos saatu kielellinen informaatio ei ole odotettua vaan yllättävää. Tästä johtuen esimerkiksi runouden lukeminen on erittäin aktivoivaa.
Prof. Riitta Hari totesi, että sosiaalinen neurotiede on vasta tulossa. Vuorovaikutuksen tutkiminen aivoissa on hankalaa, kun muuttuvia osia on vakioita enemmän. Hetken häivähdyksessä tapahtuva asioiden merkityksen syntyminen on pystytty paikantamaan aivoissa. Tuntui tutulta tiedolta, että muistijälki, johon liittyy emootio, säilyy kauemmin.
UBUNTU ?periaatteella ihminen onkin persoona vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Yst. Sosiaalineuvos, jonka kanssa lounastimme vilkkaasti kuulemaamme kommentoiden, palasi jatkamaan kurkistuksia fysiikka-aiheisiin. Mie siirryin kurkistamaan tavaratalon alehyllyille ja sieltä jo sitten hankkiuduinkin muutaman tarpeellisen ja tarpeettomankin tavaran kanssa kotiin.
Avartavaa ja inspiroivaa ?pimeän energian? varassa soljumisen vastapainoksi.
Todella mielenkiintoista tietoa! Itsekin olen kiinnostunut nimenomaan neuropsykologiasta( sosiaalinen neurotiede kuulostaa mielenkiintoiselta).
Lukiossa psykologian opettaja kertoi, kuinka varhaisimmat muistot voivat olla aikaisintaa kahden vuoden iältä.
Kuitenkin muistan selvästi erään muiston ajalta kun olen puolitoistavuotias. Äitini ei muista tapausta joten hän ei ole voinut kertoa sitä minulle, mutta tapauksessa oli kyse HÄPEÄKOKEMUKSESTA: minua toruttiin tuon tapahtuman yhteydessä, ja siskoni (toimintaterapeutti) kertoi, että harvinaisissa tapauksissa ensimmäiset muistot voivat olla aikaisemmalta ajalta, koska häpeäkokemus on niin voimakas että tallentuu ihmisen muistiin.
No, menipäs omaksi jaaritteluksi. 🙂
Mielenkiintoinen juttu, kuitenkin! 🙂
Kommentin jätti SusannaR · sunnuntaina 14. tammikuuta @ 00:57
Sama kokemus itsellänikin lapsuudesta; tiedän, etten oikeastaan voi muistaa, mutta muistan kumminkin. Jos nyt on pystytty jo osoittamaan kuvantamismenetelmällä, että voimakas emootio vahvistaa muistijäljen, miksei se voisi tehdä sen lapsellakin?
Tieteen päivät ovat oikea runsauden sarvi! Tietoahan löytyy netistä ja tieteen julkaisuista, mutta se vuorovaikutustilanne, sitä ei!
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 14. tammikuuta @ 22:54
Olisi pitänyt itsekin mennä Tieteen päiville, nyt harmittaa.
Kommentin jätti Riikka · maanantaina 15. tammikuuta @ 18:45
Ensi kerralla, Riikka!
Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 15. tammikuuta @ 22:32