Eipä ihastuttavampaa aamua! Kun nousee kylliksi nukuttuaan ja katsahtaa ulos valostuvaan päivään, näkee  hiljaisen lumisateen jo valkeaksi ehtineessä maisemassa. Jos se mitenkään kävisi päinsä, kopsauttaisi kantapäät ilmassa vastakkain ja huudahtaisi hiphurraa! Eilen vielä ihmettelin lenkilläni mustaa peltoaukeaa. Ajattelin, on sydäntalven aika ja auranviilloissa vettä. 

Postilaatikolle mennessä voi tarttua harjaan ja raivata pihapolulta kevyen lumipeitteen sivuun. Naapuri on samassa puuhassa. Puhutaan säästä, hyvillä mielin pihan talviasusta on hänkin. Iltapäivällä aurinko siilaa valoa puiden lomitse, hangelle kutoutuu varjoja. Näin pitää ollakin tammikuussa. Hetken on kaikki kohdallaan.  

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.