Röykkiöiden pöyhiminen yllättää. Hyllyn uumenista putkahtaa muinaisen työkännykän laturi. Sitähän etsin kiivaasti toukokuussa, kun luovutin kännykän pois. Siinäpä se nyt on. Ei taida tuota enää kukaan tarvita, mutta ei kai sitä roskiinkaan voi panna. Mihin ekopisteen lokeroon tuommoisen voi työntää?

  

Laatikollinen liimaamattomia valokuvia, jahas. Tässä odottaa kuulkaa vielä toinen iso työmaa, kun nämä kasat on ensin kertaalleen selvitetty. Milloin siirryin digikameraan? En enää muista, vuosia sitten. Nuo valokuvat ovat sen ajan takaisia. Ohhoh, mahdanko enää edes muistaa mistä otettu ja milloin.

  

Laatikollinen menneiden vuosien työkalentereja! No, tässähän olisi tiivistelmä siitä, mitä tuli puuhattua kaikki ne vuodet. En taidakaan hävittää näitä vielä. Siinä kuluu rattoisasti yksi sateinen sunnuntai-iltapäivä noita pöyhiessä. Ne on sitä paitsi poltettava. Miksi minä onneton olen säilyttänyt kaiken?

  

Entäs lehdet? Hiljaisuuden Ystävää kymmenen vuosikertaa, ainakin. Sinapinsiementä samoin. Diakonia-lehtiä, Helsingin Diakonissalaitoksen Viestejä, Voi Hyvin ?lehteä, Tiede-lehteä. Taloyhtiön roskiksen paperinkeräysloota täyttyy hyvästä asiasta, jos en halua pitää kotikomeroa lehtijumissa.

  

Homma on kiivaimmillaan. Mitä kaikkea vielä löytyykään? Kasoittain palkkaliuskoja, pankin tiliotteita ja tiedotteita, puhelinyhtiön lippuja ja lappuja, Kelan ja verotoimiston selvityksiä, ehdotuksia, päätöksiä. Toinen puuttuu peliin: veroasiat on säilytettävä 10 vuotta. Kymmenen! Eihän näistä ikinä pääse eroon!

  

Milloin viimeksi tämän operaation tein? Kymmenen vuotta sitten? Olisi kyllä kannattanut pöyhiä useammin.

  • Minulle tulee samassa tehtävässä ihan selvä paniikki. Se päättyy tavarakasojen hävittämiseen. Sitten sielu vaikenee….siinä meni…, mitä meni. Mielestäni on ihan tukahduttavaa elää tavaravuoren keskellä, jossa ei ole tilaa tälle päivälle. Ristiriitaista!
    Päätin vaikka väkisin luoda tilaa ja järjestystä viime syksynä ja kas, kun se on tuottanut tyydytystä.
    Mikään ei ole niin ikuista kuin verotoimiston paperikasat….
    Taivas on kirkas, aurinko paistaa. Se riittää tämän päivän iloksi!

    Pabloo

    Kommentin jätti Pabloo · perjantaina 12. tammikuuta @ 11:16

  • Sehän tuo kangastelee jossakin minullakin, että jospa tulisi kevyempi olo, kun olisi hyllyillä tilaa. Mutta paniikkiin ei kannata mennä, paperia nää vain on. Eilen illalla jo sain poltettua takassa aika nivaskat. Mainioita, jo unohtuneita juttuja putkahtaa esiin, siinä on tietty hauskuuskin!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 12. tammikuuta @ 19:07

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.