Perheystävä soittaa energiaa puhkuen, on lenkillä. ? Tulettekos kylään ensi sunnuntaina, kysyy hän. ? No, mikä ettei, kiitos kutsusta, tullaan toki. Sinä se ehdit ensiksi, kun minä olin vasta ajatuksen asteella. Olisi oikeastaan teidän vuoro tulla meille, murehdin puhelimeen. ? Hui hai, kuka niitä vuoroja muistaa, tavataan meillä ja jutellaan ajan ja kahvin kanssa missä nyt mennään! ? Näin tehdään!
Ovikello soi aamupäivällä. Pihkura, olen unohtanut, että joku haalarimies tulee säätämään ilmastointia tänään. Maripaidan päälle äkkiä jotain sivistynyttä ja ovelle. Ei, ei meillä ole mitään korjattavaa. Muutamalla muulla kyllä on. Mies peruuttaa tulosuuntaan. Mie menen äkkiä pukemaan.
Iltapimeällä ovikello soi taas. Toinen haalariveikko siinä selittämässä, että tuli nyt katsomaan niitä räystäskouruja. Mie, että mitäs sie nyt tähän aikaan tulit, eihän täällä mitään pimeellä näe. Miestä naurattaa. Toinen meistä, joka olisi tiennyt aiheesta, oli tietysti juuri tänään siellä harrasteseuransa hallituksen kokouksessa. Muutkaan tietäväiset eivät satu olemaan kotona. Todetaan, että hankala on asia hoidettavaksi huomennakin, kun päivällä ei ole kukaan tietäväinen kotona ja illalla ei taaskaan näe.
Kyllä on mukava palata arkeen, elämä rulettaa taas!