Kävipä kerran muinoin niin, että jossakin siivousinnon puuskassani toimitin vanhan Kotiruoka-kirjan paperikeräykseen. Se oli hankittu jo 1960-luvulla ja monet asiat siinä olivat hiukka vanhentuneet uudelle vuosituhannelle tultua. Olin vähän, että johan minä nyt nämä keitokset osaan, mitä meillä. Vaan kuinkas kävikään?
Toinen meistä parahti kirjan perään, uskokaa tai älkää. Se oli kuulemma pelastanut hänen keitoksensa monta kertaa, kun mie satuin olemaan matkoilla tai sunnuntaitöissä tai missä ikinä. Ja mie kun olin luullut, että hänellä oli ihan syntymähyppysissä taito tehdä huushollimme parasta karjalanpaistia!
Ison Kaupungin isossa kirjakaupassa haahuilin marraskuussa. Kohdalle osui ? kuinka ollakaan ? täysin uusittu painos samaisesta Kotiruoka-kirjasta. Alkoi huvittaa hillittömästi, kävi mielessä, että antaisin sen Toiselle joululahjaksi. Ja niin vain vanha kunnon keittokirja palasi uutena kotiin, lahjaksi molemmille.
No niin, siirappipiparitaikinaa on tehty jääkaappiin odottelemaan leipomishetkeä. Taikinassa on todistettavasti ihan oikea, perinteinen pipariaromi. Osa siitä leivotaan ja paistetaan tänään ja loput huomenna, mikäli taikinasta silloin vielä on jotain jäljellä.