Joo, ensin postilaatikossa, sitten roskiksessa. Mainoksia, mainoksia läjäpäin, eikä tarvita mihinkään. Tavarajoulu on mennyt jos sitä koskaan olikaan meillä. Joulusadun tunnelmaa oli, vaikkei joulupukkikaan käynyt. Pihavajan ikkunaan oli viety hyvissä ajoin toivomuskirjeitä, jotka tonttu varmaan toimitti perille. Lahjat ilmestyivät salaa eteiseen tai kuusen alle..
On joulukorttien aika. Jokainen tervehdys nostaa mielessä pientä iloista muistamisilon mylläkkää. Joskus ennen sitä huolestui, jos ei lähettäjä ollut meidän listallamme. Nykyään semmoinen huoli ei enää tunnu tarpeelliselta. Ne kortit, jotka tulevat yllätyksenä, ovat yhtä iloisesti tervetulleita kuin ne, joita osaa odottaa.
Kun posti toi Esipaimenettaren allekirjoittaman joulukortin seurakunnasta, heräsin ajattelemaan miten mukavalta tuntuu, että eläkkeelle jäänyttä työtoveria muistetaan. Sitten tulivat mieleen ne röykkiöt allekirjoitettavia kortteja, joita olin tottunut näkemään joulun alla kirkkoherran pöydän kulmalla. Olen listoilla.
Työtoverit olivat käyneet pikkujouluilokseen teatterissa tällä kertaa. Satunnaislähteen mukaan näytelmä ei ollut kaksinen eikä oikein muukaan oheisohjelma sykähdyttänyt. Isossa joukossa on aina erilaisia käsityksiä siitä, mikä on hauskaa ja kenen kanssa. Oma asenne vaikuttaa paljon. Niin huonoa näytelmää ei olekaan, ettei siitä jotain sentään löydy.
*Mainion kirpeä näkemys jouluruuhkista työpaikoilla Menopaussin blogista nauratti ihanasti.
Kiitos linkityksestä. Ja kiitos kannustavasta kommentistasi vieraskirjassa.
Linkittäminen on toki sallittua ja jopa hyvinkin miellyttävää ja toivottavaa. Mitään blogietikettiä luvan kysymiseen ei ole eikä sitä tarvita. Yleensä linkitetty huomaa linkkauksen laskuristaan. Hyvä ja kannatettava tapa onkin klikata itse linkinkkauksensa, jolloin voi sen sekä testata että näin ilmoittaa linkitetylle, että täälltä tullaan.
Hyvää joulun aikaa sinullekin.
Kommentin jätti mea · maanantaina 18. joulukuuta @ 16:36