Tappelua jossain kotiosoitteessa, päihteissä riehuva nuori nainen haetaan väkisin poliklinikan kautta putkaan rauhoittumaan. Itkee poliisiasemalla puhelimeen: äiti, tule hakemaan. Äiti ei tule, on saanut liian monta tällaista puhelua, tytärkin jo aikuinen.

Naapuri korjaa hädissään melkein alasti ulos paenneen viisivuotiaan, etsii vanhoja lastenvaatteita komeroistaan, soittaa poliisille. Pieni poika purkaa kokemustaan poliisisedälle: isä riehuu kännissä, ei siellä uskalla olla. Poliisi etsii äidin toisesta osoitteesta, vie pojan sinne. Riipaisee paljon nähnyttäkin.

Dokumentti poliisin päivystysyöstä herätti monenlaisia mietteitä. On tosi rankkoja töitä, joita kokeneen poliisin sanoin ?kenenkään ei pitäisi joutua tekemään?. Ne työt tehdään, koska jonkun on nekin tehtävä, mutta kyllä se syö ihmistä. Poliisissa työskentelevät ansaitsevat arvostusta, tukea ja myötätuntoa. 

Joulu tulee ja monessa osoitteessa varustaudutaan juhlimaan tapaan, joka tietää poliisille töitä. Maailma ei ole toiseksi muutettavissamme, vaikka miten mieltä raastaisi tietoisuus hädissään olevista lapsista. Toivoa antaa, että löytyy edes joku aikuinen, joka välittää, vaikka naapuri tai poliisi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.