Syysvärikkäitä pyhäpäiviä ei ole vuodessa monta. Tuuli jo lennättää lehtiä, pian ne ovat maassa ja paljaat oksat piirtyvät kauniisti avartuvaa taivasta vasten.
Tänään vietämme kotona sunnuntairauhaa kahdestaan. Kirjoitin pari kirjettä, valmistin aterian. Soitan äidille, kun arvelen hänen heränneen päiväuniltaan. Esikoiselta tuli illalla ihana tekstari häälahjamatkalta: ?yövymme pienessä romanttisessa hotellissa, Firenzessä?.
Illemmalla pakkaan laukkua. Aamulla nousen varhaiseen lähtöön. Syksyn retriittiviikkoni alkaa.
Minullakin olisi ollut tänä syksynä työnantajan kustantama retriitti, vaan tämä sairasloma sotki kaiken.
Olen lukenut blogiasi päivittäin, tänne on aina hyvä tulla.
Kommentin jätti Palaga · tiistaina 17. lokakuuta @ 12:13
Lämpimiä terveisiä retriitistä Sinulle, Palaga. Siellä oli taas oikein hyvää tekevää olla ja syysluonto kauneimmillaan.
Kävin palattuani tutustumassa blogiisi ja ihailin erityisesti ottamiasi kuvia, ne ovat oikein ’herkullisia’. Taidat olla oikein viherpeukalo ja muutenkin käsistäsi taitava! Masennuksen kanssa ei ole kyllä helppoa herkän ihmisen elää, omasta kunnosta huolehtiminen ja itsen ilahduttaminen siinä tilanteessa käy työstä. Toivon, että jaksat eteen päin vaikka asettamalla pieniä kiintopisteitä aina jonkin matkaa edellesi ja sinnittelemällä niitä kohti. – Kiitos sanoistasi.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 19. lokakuuta @ 18:17