Eilisaamun hesarissa oli taas kirkkopohdintaa. Hiltunen, alan tohtorismies Kouvolasta, nostatti naispappeutta vastustavien profiilia. Kirkon uskottavuus käy monelle ongelmaksi sekä mainituissa joukoissa että niiden ulkopuolella. Hiltusen mielestä uskottavuus ei voi olla kansan, kirkkokansankaan enemmistön taskussa, koska kirkko ei ole demokraattinen vaan teokraattinen yhteisö. 
 
Enemmistö avarine näkemyksineen on kirjoittajalle ongelma, Suomessa. Enemmistö muualla taas ei ole ilmeisesti ongelma, koska maailmanlaajuisissa vanhoissa kirkossa ollaan patriarkaalisilla kannoilla papinvirka-asiassa. Siellä ollaan vanhakantaisia myös eettisissä ja moraalisissa asioissa. Opinteesejä naulataan nyt vaihteeksi luterilaisen kirkon oviin.
 
Toimittaja Anna Karismo puolestaan ottaa lehdessä ?maan pinnalta? kantaa kirkon taloudelliseen valtaan ja kirkon ja valtion suhteeseen. (Toimittajalta tosin edellyttäisi, että arkkipiispan nimi sentään olisi oikein.) Jutussa tehdään oikeutettuja ja hyviä kysymyksiä kirkon taloudellisten voimavarojen oikeasta kohdentamisesta, esimerkiksi uusiin rakennuksiin satsaamisesta aikana, jolloin kirkon jäsenmäärä on aleneva ja köyhien määrä kasvava. 
 
Kirkon suhde valtiovaltaan on kompleksinen, toteaa Karismo. Ihmettelen, mitä muuta se voisi olla? Yhteisöverotusoikeudesta riittää nurinaa, mutta vanhojen kirkkorakennusten tai hautausmaiden ylläpitoa ja kulttuurisia arvoja ei hoideta pelkän hengen voimalla. Kirkon toimituksia, diakonia-, nuoriso- ja lapsityötä yhä arvostetaan, mutta eikö kirkon työntekijä olekaan palkkaansa ansainnut?
 
Kirkoilla on maassamme historiallinen tehtävä: sekä oma missionsa että yhteiskunnalle tärkeää humaania kulttuuriperintöä hoidettavana. Tällä vuosituhannella näyttää tietoisuus kulttuuriperinnön kirkollisesta alkuperästä hämärtyneen. Kirkko on aloittanut ja luovuttanut yhteiskunnan hoidettavaksi monta oleellista tehtävää sairaanhoidosta ja opetuksesta lähtien.
 
Kirkkojen tulee elää ajassaan ja toimia yhteiskunnallisen omantunnon äänenä. En haluaisi asua maassa, jossa kukaan ei usko mihinkään tai vastuun kantaminen yhteisistä asioista on henkilönpalvonnan tai löysän humanismin varassa. Kirkkoa instituutiona saa ja pitää arvoida, kirkon päättäjien pitää kuulla myös arvostelu. Naispappeus on ollut yksi merkittävä kannanotto tasa-arvon puolesta patriarkaaliseen traditioon hirttäytymisen sijasta.

  • Harkittua ja viisasta puhetta joka sana. Mieleeni on jäänyt naispappeusasiasta pari vanhaa muistikuvaa. Opiskelun päättövaiheessa Tampereen yliopistossa tein lopputyön kirkollisesta aiheesta. Vuosi oli 1966. Siinä oli maininta, että vihdoinkin saadaan tilanne, jossa on vain pappeja seurakunnissa erottelematta sukupuolen mukaan. Toinen kuva tulee Keravan Kalevan seurakuntatalosta, jossa pidettiin poikkeuksellisesti valtuuston kokous. Väliajalla kirkolliskokousedustaja Ilmari Mattila tuli luokseni, oli hetken hiljaa ja sanoi: Oli niin vaikea palata kirkolliskokouksesta kielteinen päätös mukana ja tuoda se seurakuntaan. Koen sen niin vääränä. Kyyneleet valuivat ja seisoimme hiljaa.
    Myöhemmin Petri Hiltunen oli pappina ja työtoverina Sipoossa.
    Kirkon uskottavuus on jo hämärtynyt, kun sallitaan niin raakalaismainen työtoverin sorto työtilanteissa. Jumalan valtakunnan työssä eli maan päällä, se tarkoittaa kristillisissä seurakunnissa.
    Maan korvessa kulkevi seurakunnallinen polkureitti, mutta haluan uskoa, että se ihana enkeli myös perille vie – seurakunnatkin.

    Pablo

    Kommentin jätti Paula Halmisto · torstaina 12. lokakuuta @ 21:58

  • Tiedän, että on myös hiljaista vähemmistöä, joka ei paljon puhu eikä varsinkaan julmistele, mutta ilmaantuu messuun vain silloin kun siellä sattuu olemaan miehet toimitusvuorossa. Kunnioitan heidän näkemystään, he ottavat siitä itse vastuun eivätkä pane tehtäväänsä kirkon valtuutuksen saanutta naispappia kärsimään raamatuntulkinnastaan. Kirkon virallisen linjan vartijoina piispojen tulisi kohdella ihmistä kunnioittaen, mutta määrätietoisesti ’vanhakantaisia’ pappeja, jotka eivät kykene toimimaan kirkon viran sääntöjen mukaan. Liika ymmärtäminen johtaa anarkiaan.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 13. lokakuuta @ 11:12

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.