Tunnen lukuisia muitakin ihmisiä itseni lisäksi, joiden mielialoihin vaikuttavat ainakin jossain määrin käsillä olevat vuodenajat, valoisuus, säätilakin. Jos tunnelmat ailahtelevat sen lisäksi helposti laidasta laitaan sen mukaan millaisia ihmisiä sattuu päivän mittaan kohtaamaan, millä tuulella pomo on tai saman katon alla asuva kanssaihminen, jo vain ollaankin mielialojen kiikussa.

 
Jos ihmisen mielentila olisi ulkoisen säätilan jatke, kuluneen kesän olisi pitänyt olla kaikille mitä ihanin. No oliko se? Voi olla, että yleensä hyvinvoivat ihmiset voivat kuluneena kesänäkin hyvin. Jos aurinkoinen ja lämmin sää olisi mielialatae, tämmöisen kesän jälkeen masentuneita ei olisikaan. Kuitenkin on niitäkin, joille kesä on ollut yhtä piinaa ja kidutusta helteestä huolimatta ihan muista syistä.

 
Pohjoisten maiden asukkaille vuodenajat vaikuttavat jonkin verran yleiseen vireyteen ja mielialaan. Vaikutuksessa voi olla rajujakin yksilöllisiä eroja. On ihmisiä, jotka alkavat jo juhannuksen jälkeen surra päivien lyhenemistä ja viimeistään syksyn ensimmäisenä sadepäivänä tuntevat elämänsä synkäksi ja tylsäksi. Marraskuun pimeys tuntuukin jo ylivoimaiselta kestää.

 
Jokaisella on keinonsa torjua kaamoslamaa, sehän ei yllätä. Jotkut hankkiutuvat kirkasvalolampun ääreen, toiset luikahtavat heti tilaisuuden tullen etelään. Vitamiini- ja hivenainekauppa käy, suklaata kuluu, alkoholin kulutus kasvaa. Harrastekurssit täyttyvät syksyn alussa ? tyhjetäkseen pimeimpään aikaan. Bailausta ja happeningiä riittää viikonlopuiksi. Kuntosalit ja pururadat ovat kovassa käytössä. 

 
Mielialaa laskevat vuodenajasta riippumatta menetykset ja kuoleman suru, epäonnistumiset itselle tärkeissä asioissa, ihmissuhdekonfliktit, taloudelliset huolet. Hyvin tavallista on miinukselle painuvan mielialan näyttäytyminen fyysisinä oireina. On särkyjä ja kolotuksia, vatsavaivoja, kuumeilua, huimauksen tunnetta ja sydämen tykytyksiä, joille ei löydy todennettavaa aiheuttajaa.

 
?Vika korvien välissä? ?ilmaisu pyrkii mitätöimään oman tai toisen mieliharmin. Selitetään se pois kääntämällä muka-huumoriksi. Oikeasti voisi puhumalla hakea pahanolon ja mielialan laskun syitä ja ymmärtämisen kautta rauhoittua. Ihmisen mieli ei ole tasailoinen. Jos ei voi sallia itselleen alakuloa, on pinnisteltävä ja esitettävä roolia, joka kuluttaa sisäistä energiaa turhaan ja tila pitkittyy.

 
On koettua viisautta ?ottaa sadepäivänä esille sadepäivän työt?. Turhahan ihmisen on sitä itkeä, että taivas itkee. Mukautumalla siihen miten kulloinkin on, voi antaa hengähdystauon itselleen ja hetken päästä mieliala kohenee. Jos taas on niitä, joiden energiat nousevat syksyllä ja talvea kohti, antaa palaa! Kunhan muistaa taas kuunnella itseään ja pitää tarpeelliset breikit.

 
Ja lääkäriä tarvitaan vasta, jos unihäiriöt kestävät viikkokausia ja ahdistuneisuus ylittää väsymyksen.

  

  • Minäkin kuulun niihin, joihin säätilat vaikuttavat. Ihan selvästi olen väsyneempi matalapaineella ja talvella ja ikään kuin herään keväällä. Olen ajatellut niin kuin sinäkin, että kaikelle on aikansa. Mukautuminen todella auttaa.

    Kommentin jätti sahrami · perjantaina 8. syyskuuta @ 09:33

  • Eikö vain. Takavuosien työtoveri sanoi usein marraskuussa, että haluaisi mieluiten vetäytyä talviunille. Jos on ’karhutyyppiä’, kannattaa ottaa rauhallisesti ja taapertaa kevättä kohti sillä energialla mikä kuhunkin päivään siunaantuu (jos ei nyt ihan unille sentään..).

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 8. syyskuuta @ 11:12

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.